Aloitin uudessa työssä Karelia-ammattikorkeakoulun International Business -koulutuksen lehtorina syksyllä 2024. Kerron tässä tekstissä millainen oli ensimmäinen kokemukseni tekoälyn hyödyntämisestä opetuksessa, ja miten se sai minut pohtimaan tekoälyn kuluttamaa energiaa.
Oma ensikokemukseni tekoälyn puolelta oli hieman ennen uudessa työssäni aloitusta. Kuntourheilijana oikea kantapääni oli saanut vuosien varrella niin sanotusti osumaa pidempikestoisen rasituksen muodossa, ja päätin mennä näyttämään kinttuani lääkärille. Kahden lääkärikäynnin ja pienen puhelinkonsultaation jälkeen pääni oli ymmällä siitä, olinko edelleen kuntoliikuntakykyinen. Katsoin hieman myöhemmin puhelimen sovelluksesta kirjallisen raportin jalan kunnosta. Vaikka vuosien varrella olin opiskellut useampaa eri kieltä, niin mikään niistä ei oikein tukenut latinankielisiä sanoja täynnä olevien pitkien lauseiden ymmärtämistä. No hei, mitäpä jos nämä kryptiset virkkeet laittaisikin tekoälyn suomennettavaksi? Jopas jotakin, vajaan puolen minuutin automaattisen tekoäly-ruksutuksen jälkeen ymmärrettävää tekstiä ja tuttuja sanoja olevia lauseita. Kintussa molemmin puolin turvotusta mutta ei mitään hälyttävää. Hyvä. Ja eikun taas kuntoliikkumaan.
Tekoäly avuksi opettajalle – vai sittenkin haasteeksi?
Seuraava kosketukseni tekoälyyn ja sen hyödyntämiseen liittyikin viime syksyn ensimmäiseen opintojaksototeutukseeni. Jokainen opetuksen parissa työskentelevä varmaan möyrii samojen asioiden eli kiireen ja aikapaineiden viidakossa opiskelijoille tehtävän kurssimateriaalin osalta – enkä minä ollut poikkeustapaus. Auttaisiko tekoäly? Sparrailin tekoälyllä muutamia aiheita ja sainkin melko järkevää materiaalia aikaiseksi oppimisen tueksi. Kuinka ollakaan, samoihin aikoihin Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto Arene julkaisi erinomaiset ohjeet tekoälyn käyttöön liittyen.
Innostuin aiheesta lisää ja lisäsin toteutukseen opiskelijoille ensin pelisäännöt siitä miten, millä tavoin ja missä yhteydessä tekoälyä voisi opintojaksolla hyödyntää. Värkkäsin lisäksi yhden luennon pedagogisen käsikirjoituksen sisälle ryhmätyöharjoituksen tekoälyn käyttämisestä. Paikalla olleet opiskelijat kiinnostuivat uuden opettajan uudesta lähestymistavasta tekoälyyn. Odotukseni olivat korkealla oman ensimmäisen toteutukseni tiimoilta, sillä mukana oli myös todellinen yritys-case. Tekoälyllä varmaan saisi parempia tuloksia aikaan etenkin, kun pelisäännöt ovat käyty huolla läpi ja opiskelijoilla tiedossa mihin tekoälyä voi käyttää.
Kuinka niiden parempien tulosten osalta sitten kävikään? Opintojakson yhtenä aiheena käsiteltiin kestävää liiketoimintaa. Huolimatta pelisäännöistä ja ohjeistuksista opiskelijoiden koneet savusivat lukuisten eri tekoälysovellusten käyttämisestä – villiä menoa ja ideointia, valitettavasti ei niinkään soveltaen. Mielenkiintoisempia ajatuksia heräsi kestävän kehityksen parista luksustuotteiden saralla. Pohdimme muun muassa luksuskelloja, ja miten niissä käytettyjä jalometalleja ja timantteja voitaisiin mahdollisesti korvata. Tekoälyn ehdottamana: luksuskellojen jalometallisen kuoren voisi korvata käyttämällä puuta, esimerkiksi wengeä tai tiikkiä, puu kun olisi se ekologinen materiaalivalinta.
Kekseliäimmät opiskelijat jopa ottivat ja palauttivat ryhmätyönsä 100 % tekoälyn tuottamana. Paremman lopputuloksen saavuttamiseksi eli kurssista läpipääsemiseksi kevään uusintatentti odottaa nyt useampaa tekijäänsä.
Tekoäly-prompti vs. pyörälenkki
Itse jäin opintojakson toteutuksen jälkeen pohtimaan tekoälyä ja kestävää kehitystä. Kuinka paljon yksi sparrauskerta tekoälyllä kuluttaa energiaa? Siis oikeata energiaa, ei sitä tuolin ja pöydän välissä olevan henkilön. Kysyin tekoälyltä ja googletin vielä varmuudeksi päälle. Sain vastaukseksi kaksikymmentä wattituntia (20 Wh). Alkuun tuo luku ei kuulostanut kovinkaan suurelta.
Hieman myöhemmin palasin asiaan uudelleen. Näin pyöräilykaupungissa asuessa lyhyet matkat menevät näppärästi pyörällä sotkien. Pyörä-peräkärriyhdistelmällä poljetun viiden kilometrin työmatkan päätteeksi vilkaisin älykellosta energiankulutukseni. Kellon mukaan lenkillä kului energiaa reilut 180 kcal. Pikalaskutoimituksilla päädyin lopputulemaan, että kyseinen 5 km:n lenkki vastaa energialtaan noin yhdeksää tekoäly-promptin käyttöä.
Opettaja oppimisen käyrällä
Omalta osaltani olen tekoälyn suhteen vielä oppimisen käyrän alkuvaiheessa. Parempien oppimis- ja opetustuloksien saavuttamiseksi aion jatkaa tekoälyn hyödyntämistä. Ensimmäisestä kokemuksesta onkeen ottaneena keskityn vielä tarkemmin pedagogiseen käsikirjoitukseen ja parempaan ohjeistukseen.
Älykelloni näyttääkin, että tässä olisi vielä hetki aikaa käytettävissä ennen lapsen hakua pyörällä päiväkodista. Mitäpä, jos tekisin vielä muutaman tekoälyhaun parempiin oppimistuloksiin liittyen. Vai kohdistaisinko hakuenergian päinvastaiseen suuntaan ja lähtisin mankeloimaan orastavaan kevätilmaan…
Kirjoittaja:
Markku Naumanen, lehtori, Karelia-ammattikorkeakoulu
Kuva: Adobe Stock