Opin­noista jatkuva tiedon­jano ja ponnah­dus­lauta työelämään

Anni Suoma­lai­nen, palve­lu­pääl­likkö
Lääkä­ri­kes­kus Aava Oy, Helsinki
Tervey­den­hoi­taja (ylempi AMK), Ikäosaa­mi­sen kehit­tä­mi­nen ja johtaminen

Opis­kelu ja uusi työ imivät minut täysin mukaansa ja sain hyödyn­net­tyä uuden oppi­mista puolin ja toisin – joka päivä työstä jotakin opin­toi­hin ja joka päivä opin­noista jotakin työhön. Opis­kelu sujui kuin huomaa­matta muun elämän ohella.

Voin ylpeänä sanoa olevani kotoi­sin Pohjois-Karja­lasta. Koen, että pohjois­kar­ja­lai­suutta arvos­te­taan luon­teen­piir­tei­den kuten avoi­muu­den, pirtey­den, sinnik­kyy­den, täsmäl­li­syy­den ja kohte­liai­suu­den vuoksi. Nämä adjek­tii­vit kuvaa­vat mieles­täni myös Karelia-ammat­ti­kor­kea­kou­lua, jossa olen suorit­ta­nut sairaan­hoi­ta­jan ja tervey­den­hoi­ta­jan tutkin­toni ja viimei­sim­mäksi ylemmän ammat­ti­kor­kea­kou­lu­tut­kin­non. Täysin etäopin­toina suori­tettu ikäosaa­mi­sen johta­mi­sen ja kehit­tä­mi­sen tutkinto vahvisti minussa sinnik­kyyt­täni ja antoi minulle mahdol­li­suu­den tavata avoimia, pirteitä, kohte­liaita ja avuliaita opiskelijakollegoita.

Olen asunut Joen­suussa elämäni ensim­mäi­set 30 vuotta. Muutin Helsin­kiin osit­tain työmah­dol­li­suuk­sien perässä. Olin asunut Helsin­gissä muuta­man vuoden, kun sain idean opis­kella ylemmän ammat­ti­kor­kea­kou­lun tutkin­non. Sain posti­luu­kusta Kampissa sijait­se­van kotini lattialle mainos­leh­ti­sen Karelia-ammat­ti­kor­kea­kou­lusta. Koti-ikävä iski ja päätin hakea opis­ke­lu­paik­kaa koti­seu­dul­tani. Syksyllä aloi­tin­kin opinnot tieto­ko­neen väli­tyk­sellä ja yllä­tyk­sek­seni kaikki sujui erin­omai­sesti. Oli ihanaa kuulla etäta­paa­mi­sissa jälleen omaa äidin­kiel­tään ja saada vääntää murretta oikein sydämen kyllyydestä.

Haaveis­sani oli päästä työs­ken­te­le­mään esimies­teh­tä­vissä valmis­tut­tuani. Elämä johdat­ti­kin toisin ja samalla viikolla, kun aloitin opis­ke­lut ikäosaa­mi­sen johta­mi­sen ja kehit­tä­mi­sen parissa, aloitin työt Helsin­gin koti­hoi­dossa lähie­si­mie­henä. Aluksi tarjottu paikka oli määrä­ai­kai­nen, mutta muuttui vuoden kulut­tua vaki­tui­seksi. Opis­kelu ja uusi työ imivät minut täysin mukaansa ja sain hyödyn­net­tyä uuden oppi­mista puolin ja toisin – joka päivä työstä jotakin opin­toi­hin ja joka päivä opin­noista jotakin työhön. Opis­ke­lut sujui­vat kuin huomaa­matta muun elämän ohella.

Valmis­tu­mi­seni jälkeen aloin miettiä seuraa­vaa siirtoa työelä­mässä – olinhan saavut­ta­nut jo sen, mihin minun piti päätyä vasta valmis­tut­tuani. Kävi niin, että pikku­lin­nut olivat laula­neet Helsin­gin kokoi­sessa kaupun­gissa ja löysin itseni puoli vuotta valmis­tu­mi­seni jälkeen uusien haas­tei­den parista yksi­tyi­seltä lääkä­ria­se­malta. Nykyi­nen työpaik­kani on Kampin keskus­tassa sijait­seva lääkä­ri­kes­kus Aava ja titte­linä palve­lu­pääl­likkö. Olen saanut johdet­ta­vak­seni 20 henki­sen tiimin ja vastuul­leni ison määrän lääkä­rien vastaa­no­toista. Uusi alue­val­taus yksi­tyi­sellä sekto­rilla on vaati­nut paljon työtä, mutta on sujunut erit­täin hyvin ja antoi­sasti. Jokai­nen päivä tuo tulles­saan jotakin uutta. Työ on sopivan haas­ta­vaa. Työyh­teisö on inspi­roiva, kannus­tava ja sellai­nen, josta voin ottaa esimerk­kiä. Työ tuntuu kodilta ja minusta on kuoriu­tu­nut oikea Anni-Aava­lai­nen. Jään mielen­kiin­nolla odot­ta­maan, mihin työ ja elämä minut johdat­taa seuraavaksi.

Opis­ke­lua­jat ovat hyvä muisto elämäs­säni ja viikoit­tain palaan miet­ti­mään yamk-opin­to­jak­soilla opit­tuja asioita. Olen saanut paljon opin­nois­tani Karelia-ammat­ti­kor­kea­kou­lussa – elämän­ko­ke­musta, erilai­sia näkö­kul­mia asioi­den tarkas­te­luun, jatku­van tiedon­ja­non, ponnah­dus­lau­dan työelä­mään sekä hyviä ystäviä. Vaikka olenkin nykyi­sin Anni-Aava­lai­nen Helsin­gissä, kannan pohjois­kar­ja­lai­suutta aina muka­nani – ylpeydellä.