Korkeakoulun ja työelämän yhteistyön uusia menetelmiä

Osio 1: Sisällysluettelo

• Johdanto osioon
• Työelämälähtöinen pedagoginen yhteissuunnittelumalli
• Työelämäyhteistyön uudet muodot
• Yhteisiä tavoitteita ja kontaktipisteillä ryhtiä prosessiin
• Työelämän ja opiskelijoiden yhteen saattaminen – virtuaalinen pyöreän pöydän malli
• Työelämältä tulevien haasteiden tai toimeksiantojen ratkaisujen opinnollistaminen
• Työelämäyhteistyötä ja haasteiden ratkaisua suurilla opintojaksoilla
• Työelämäyhteistyötä Podcastin avulla 
• Menetelmäkortti - Työelämän haasteiden ratkaisu osana opintoja
• Menetelmäkortti – Työelämäyhteistyöprojektit suurilla opintojaksoilla
• Tee oma menetelmäkortti

---

Johdanto osioon

↑ Takaisin sisällysluetteloon

Ammattikorkeakouluissa on tehty pitkään työelämäyhteistyötä lainsäädäntöön perustuen
(ammattikorkeakoululaki (2014/932 §). Yhteistyö työ- ja elinkeinoelämän kanssa erityisesti omalla
alueella on ammattikorkeakoulun keskeinen tehtävä. Yrityksistä ja organisaatioista on tullut myös
yhä merkittävämpiä oppimisen ympäristöjä korkeakouluille yhä nopeutuvan työn murroksen myötä.
Tämä edellyttää kiinteää yhteistyötä oppilaitosten ja työelämän välillä ja löytämään uudenlaisia
vaikuttavia yhteistyön muotoja. Kehittämistyön tarpeen on tuonut esille myös Karvin tekemä
arviointi korkeakoulujen pedagogisesta tilasta. Sen mukaan työelämänäkökulmaa tulee vahvistaa
kaikessa korkeakoulutuksessa ja ottaa työelämä entistä kiinteämmin kukaan koulutuksen
kehittämiseen (Toom ym. 2023). Aktiivista, jatkuvaa ja tavoitteellista yhteydenpitoa toivovat myös
yritykset (Jääskö ym. 2018). Tiiviillä, vastavuoroisella ja tavoitteellisella yhteistyöllä työelämän ja
koulutuksen välillä luodaan lisäarvoa kaikille osapuolille. Osaamisen avulla uudistetaan työelämää ja
työelämän tarpeiden pohjalta kehitetään osaamista.

Korkeakoulujen ja työelämäyhteistyötä voidaan tarkastella myös ekosysteemiajattelun
näkökulmasta. Se tuo korkeakouluille, organisaatioille ja yrityksille yhteistyön ja verkostoitumisen
mahdollisuuden selvitä yhä ennakoimattomassa toimintaympäristöjen muutoksessa ja kehittää
omaa toimintaa. Ekosysteemeillä tarkoitetaan yhteistyöverkostoa, jolle on tyypillistä tiivis ja
keskinäisiin riippuvuussuhteisiin perustuva eri toimijoiden välinen yhteistyö. Ekosysteemeillä on
myös merkitystä alueiden elinvoimalle. (Arola ym. 2022.)

Ekosysteemejä on erilaisia. Koulutuksen ja työelämän yhteistoiminnan kannalta tärkeitä
ekosysteemejä ovat osaamis-, digitaaliset- ja innovaatioekosysteemit. Osaamisen kehittämiseen,
jakamiseen ja hyödyntämiseen liittyvästä eri toimijoiden tarpeista lähtevästä yhteistyöstä puhutaan
osaamisekosysteeminä. Alueellisesti tulisi tunnistaa ja tukea alueiden omista ja yhteisistä
kehittämisintresseistä kumpuavia ekosysteemejä, joiden avulla voidaan jakaa tietoa ja osaamista
sekä vertaisoppia tässä yhteisössä. (Arola ym. 2022.)

Tässä osiossa esitellään Tulevaisuuden työ hankkeessa syntynyttä työelämälähtöistä pedagogista
yhteissuunnittelumallia sekä esitellään hankkeessa kehitettyjä opetukseen ja kehittämistyöhön
integroitavia työelämäyhteistyön tapoja. Tulevaisuuden työ hankkeessa on kehitetty
työelämälähtöien pedagoginen yhteissuunnittelumalli, jonka avulla korkeakoulu ja työelämä luovat
yhdessä teoriaa ja käytäntöä yhdistäviä oppimisympäristöjä, koulutuksia, jatkuvan oppimisen
mahdollisuuksia sekä muuta kehittämistoimintaa.

• Työelämälähtöinen pedagoginen yhteissuunnittelumalli
• Työelämäyhteistyön uudet muodot

Lähteet:

Jääskö, P., Korpela, M., Laaksonen, M., Pienonen, T., Davey, T. & Meerman, A. 2018. Korkeakoulujen
työelämäyhteistyön tilannekuva. www.crazytown.fi

Toom, A., Heide, T., Jäppinen, V., Karjalainen, A., Mäki, K., Tynjälä, P., Huusko, M., Nurkka, N.,
Vahtivuori-Hänninen, S & Karvonen, K. 2023. Korkeakoulupedagogiikan tila ja uudistaminen
–arviointi. Kansallinen koulutuksen arviointikeskus, Karvi. Julkaisut 22:2023.
http://www.karvi.fi/sites/default/files/sites/default/files/documents/KARVI_2223.pdf

Arola, M., Huttula, T., Jämsén, P., Kirjavainen, A., Mustikainen, H., Ranki, S., Santamäki, I., Vesa, A-
M., Villanen, J. 2022. Tulevaisuuden osaaminen syntyy ekosysteemisissä. Uuden osaamisjärjestelmän
kuvaus. Sitran selvityksiä 204. https://media.sitra.fi/app/uploads/2022/03/sitra-tulevaisuuden-
osaaminen-syntyy-ekosysteemeissa.pdf

Työelämälähtöinen pedagoginen yhteissuunnittelumalli

↑ Takaisin sisällysluetteloon

Tässä artikkelissa kuvataan Tulevaisuuden työ -hankkeessa kehitettyä työelämälähtöistä
pedagogista yhteissuunnittelumallia. Malli on syntynyt oppimismuotoilupilottien sekä muiden
työelämäyhteistyön muotojen pilottien kokemusten myötä. Malli kytkee eri työelämän toimijat
tiiviimmin tasavertaisemmin mukaan koulutuksen kehittämiseen sekä tutkimus- ja
kehittämistoimintaan korkeakouluissa.

Mallin kehittämisen taustalla olevat tekijät

Koulutus ei ole vain oppimista, se on myös yhteistyötä, osaamisen kehittämistä ja siltojen
rakentamista työelämän ja ammattikorkeakoulun välille. Hankkeessa lähdettiin etsimään uusia
mahdollisuuksia työelämän ja korkeakoulun väliselle yhteistyölle. Kehittämistyön tuloksena
syntyi työelämälähtöinen pedagoginen yhteissuunnittelumalli. Tämä malli tarjoaa monipuolisen
ja tehokkaan tavan koulutuksen suunnitteluun ja toteutukseen, mikä hyödyttää sekä
oppilaitosta että työelämää. Pohjana mallissa on oppimismuotoiluajattelu, joka pohjautuu
palvelumuotoiluun. Näin ollen malli soveltuu myös muuhun kehittämistyöhön kuten uusien
toimintatapojen suunnitteluun.

Kuva 1. Työelämälähtöinen pedagoginen yhteissuunnittelumalli.

Malli etenee prosessinomaisesti tarpeen tunnistamisen jälkeen oppijoiden ymmärryksen
lisäämisestä osaamistarpeiden koontiin ja oppimistavoitteiden laatimiseen. Tämän jälkeen
valitaan oppimiseen soveltuvat työkalut ja menetelmät, muotoillaan oppimisen polku ja
toteutetaan ja arvioidaan suunniteltu polku käytännössä iteraatioprosessina. Kehittämistyössä
on koko ajan taustalla ympäröivä toimintaympäristö ja sen tulevaisuuden ennakointia sekä
ekosysteemiajattelu.

Mallissa korostuu myös vahva pedagoginen ajattelu. Taustalla on ihmiskäsitys, jossa osallistujat
nähdään tasavertaisina aktiivisina toimijoina, oppijoina ja kehittäjinä. Korkeakoulupedagogiikan
mukaisesti työskentelyssä yhdistyvät opiskelijakeskeinen oppiminen, tutkimus- ja
kehitystoiminta sekä yhteiskunnan tavoitteet, innovaatiot ja ongelmanratkaisu. Tieto ja toiminta
kytkeytyvät yhteen hyödyntäen tutkivaa ja kehittävää työotetta sisältäviä menetelmiä (Laukia &
Mäki, 2020; Laukia 2022). Malli kannustaa rakentamaan oppijalähtöisiä ja oppimista tai
kehittämistä tukevia opetusmenetelmiä ja pedagogisia ratkaisuja.

Yhteissuunnitteluun osallistuvat sekä työelämän että korkeakoulun edustajat tasavertaisesti.
Esimerkiksi kun suunnitellaan koulutustuotetta työelämälle, suunnitteluun kutsutaan mukaan
kohderyhmän jäseniä ja osaamisen kehittämisestä vastaavia henkilöitä. Korkeakoulun rooli on
työskentelyn fasilitointi, jossa tärkeänä tehtävänä on kokonaistyöskentelyn koordinointi,
työskentelyn aikataulutus, ohjata tavoitteellista yhteistyöskentelyä ja tarpeen muuttuessa
fokusoida tavoite uudelleen. Yhteissuunnittelussa korostuu avoin, tasavertainen ja yhteisöllinen

dialogi, jossa luottamuksellisessa ilmapiirissä yhteisessä keskustelussa suunnitellaan
tavoitteiden mukaista koulutusta tai esimerkiksi kehittämistyötä. Mallin vaiheet rytmittävät
työskentelyn vaiheita.

Perinteisissä malleissa suunnitteluvaihe on usein oppilaitoksen yksinomainen tehtävä, mutta
työelämälähtöisessä yhteissuunnittelumallissa myös yritykset ja muut organisaatiot osallistuvat
aktiivisesti. Kaikilla osallistujilla on sellaista tärkeää osaamista, jota tarvitaan tavoitteen
mukaiseen kehittämistyöhön. Tämän myötä voidaan paremmin huomioida työelämän
vaatimukset ja tulevaisuuden osaamistarpeet. Mallissa hyödynnetään tietoa työelämältä
tulevista osaamistarpeista. Esimerkiksi, jos alalla on tiedossa suuria teknologisia muutoksia,
voidaan jo etukäteen huomioida nämä tulevat vaatimukset myös koulutusohjelmissa. Malli
vaatii kuitenkin monipuolista yhteistyötä ja sitoutumista kaikilta osapuolilta, jotta se saavuttaa
parhaan mahdollisen vaikuttavuuden.

Työelämälähtöisen pedagogisen yhteissuunnittelumallin hyödyntämisestä koulutuksen suunnittelussa

Seuraavassa on kuvattu, miten mallia voidaan hyödyntää koulutuksen suunnittelussa.
Tarkempaa tietoa löydät myös oppimismuotoilutyökirjasta (linkki) ja artikkelista
Oppimismuotoilun hyödyntäminen koulutuksen suunnittelussa (linkki).

Kuvio x. Työelämälähtöisen pedagogisen yhtissuunnittelumalli koulutuksen suunnittelussa

Kehittämistarpeen havaitseminen ja tunnistaminen

Lähtökohtana on alustava havaittu tai tunnistettu kehittämistarve, joita voivat olla esimerkiksi
työelämässä tarvittavien uusien taitojen tai kyvykkyyksien kehittäminen. Näitä on hyvä peilata saatavilla olevaan tulevaisuuden ennakointitietoon.

Tarve voi tulla työelämältä tai korkeakoululta. Tämä määrittelee myös sen, ketä tarve koskee ja
ketä on hyvä ottaa mukaan varsinaiseen suunnitteluprosessiin. Suunnitteluprosessin
alkuvaiheessa muodostetaan yhdessä havaitusta tarpeesta yhteinen käsitys, mikä muodostuu
oppimisen tavoitteeksi ja miten tämä tavoite kuvataan selkeässä muodossa.

Ymmärrys oppijasta

Mallin alkuvaiheessa määritellään kohderyhmä eli oppijat sekä heidän osaamistarpeensa. On
tärkeää selvittää oppijoiden nykyinen osaaminen, vahvuudet odotukset, unelmat, asenne ja
motivaatio sekä oppimisen esteet. Tämän prosessin aikana saadaan luotua erilaisten
oppijoiden profiileja, joiden avulla pystytään ymmärtämään oppijaa ja kohdentamaan koulutus
erityisesti hänen tarpeisiinsa. On huomioitava myös se, kuinka paljon oppijalla on aikaa
käytettävissä ja käyttääkö hän sitä työajan sisällä vai sen ulkopuolella.

Osaamistarpeiden tunnistaminen ja oppimistavoitteet

Edellisessä vaiheessa on luotu ymmärrys oppijasta, jolloin voidaan tunnistaa heidän
osaamistarpeensa ja muotoilla oppimistavoitteet oppijaprofiilikohtaisesti. Oppimistavoitteissa
huomioidaan mitä muutoksia oppijan toiminnassa ja ajattelussa on hyvä tavoitella, jotta
oppimista tapahtuu haluttuun suuntaan. Tässä vaiheessa on tärkeää käydä myös syvempää
dialogia työelämän tarpeista, jolloin ne kytkeytyvät oppimistavoitteisiin. On arvioitava
esimerkiksi sitä, että tavoitteet ovat yrityksen osaamisen kehittämisen linjausten mukaisia ja
oppimistavoitteet ovat mahdollisia. Arvioinnissa tulee miettiä esimerkiksi sitä, kuinka paljon
työaikaa voidaan käyttää oppimiseen sisältäen huomioiden tekemisen, ajattelun ja
mahdollisten tehtävien tekemisen.

Oppimiseen soveltuvat työkalut ja menetelmät

Korkeakoulun edustajan rooli korostuu pedagogisena asiantuntijana, kun valitaan ne
pedagogiset menetelmät, jotka tukevat parhaiten oppimisen tavoitteita. Menetelmän valinnan
jälkeen voidaan valita soveltuvimmat teknologiset työkalut, aktiviteetit ja oppimateriaalit.
Näiden valinnassa on tärkeää arvioida, että oppiminen tapahtuu työn ohessa ja oppijalla on
mahdollisuus käyttää valittua työkalua työympäristössä. Tähän voi liittyä esimerkiksi
työympäristön tietoturvanäkökulmia.

Oppimisen polun muotoilu

Oppimisen polun muotoilussa konkretisoidaan koulutuksen toteutus ja oppimisen
kontaktipisteet. Muotoiltaessa sijoitetaan valitut työkalut, aktiviteetit ja oppimisen fasilitoinnin
keinot oppimispolulle oppimisen tueksi. Polun muotoilussa avataan oppijalle selkeästi prosessi,
jossa näkyvät tavoitteet, tehtävät, käytettävät työkalut ja työskentelytavat. Työskentely voi olla
etätyöskentelyä, itsenäistä tekemistä tai vaikkapa työpajatyöskentelyä. Tämän vaiheen
tavoitteena on visualisoida oppimisen polku niin, että oppija tietää milloin prosessi alkaa, mitä
tapahtuu prosessin aikana, milloin se päättyy sekä millaista palautetta, reflektiota ja tukea saa
ja annetaan.

Lisäksi kuvataan palvelumuotoilun termein myös niin sanottu takahuone, jossa avataan
fasilitointiin ja käytännön järjestelyihin liittyvät toimenpiteet ja vastuut. On sovittava kouluttajien
ja työelämän edustajien väliset työnjaot, tehtävät ja vastuut. Esimerkiksi työelämän edustaja voi
kerätä koulutukseen osallistujiin liittyvää esitietoa ja motivoida heitä. Koulutuksen ja koko
prosessin arviointi suunnitellaan tässä vaiheessa.

Toteutus ja arviointi

Toteutusvaihe käynnistyy nopeasti suunnitellun oppimispolun mukaisesti. Ketterä ja kevyt
liikkeellelähtö mahdollistaa sen, että jatkuvan palautteen ja arvioinnin avulla voidaan kehittää
koulutusta läpi työskentelyprosessin. Jatkuvassa arvioinnissa on avoin dialogi oppijoiden
kouluttajien ja työelämän välillä, jolloin voidaan täsmentää oppimistavoitteita oppijan tarpeiden
mukaisesti. Näin koulutus vastaa entistä paremmin oppijan oppimistarpeita, ja oppija kokee,
että hän voi vaikuttaa omaan oppimisprosessiin. Jos prosessin aikana havaitaan
kehittämistarpeita, ne voidaan huomioida jo prosessin aikana.

Kouluttajan tulee toteutusvaiheessa olla aidosti läsnä oppijan oppimisprosessissa. Aidolla
läsnäololla ja vuorovaikutuksella hän voi paremmin motivoida oppijaa ja pystyy myös
huomiomaan oppijan oppimisen tarpeita. Edellä kuvatulla oppimisen fasilitoinnilla on suuri
merkitys prosessin onnistumiselle.

Iteratiivisen prosessin yksi kehä päättyy kriittiseen ja reflektiiviseen arviointiin oppijan,
kouluttajan ja työelämän kesken. Arvioinnissa voidaan käsitellä, vastasiko toteutus asetettuja
tarpeita, saavutettiinko tavoitteita ja kuinka hyvin oppimisen polku soveltui tavoitteelliseen
oppimiseen. Saatuja tuloksi peilataan siihen, syntyikö uusia oppimistarpeita tai onko
oppimisprosessissa syytä syventää tai muuten parantaa jotain vaihetta. Prosessi etenee
seuraavalle kehälle, jolloin koulutusta voidaan räätälöidä toiselle opiskelijaryhmälle tai jatkaa
saman oppijaryhmän kanssa uudessa teemassa.

Tarkempaa tietoa mallin konkreettisesta hyödyntämisestä koulutuksen suunnitteluun löytyy
oppimismuotoilutyökirjasta.

Työelämälähtöisen pedagogisen yhteissuunnittelumallin hyödyntämisestä erilaisissa
kehittämisprosesseissa

Mallia voidaan myös hyödyntää kehittämistyössä, esimerkiksi kehittämisprosessien
suunnittelussa ja toteutuksessa sekä erilaisten kehittämistyöpajojen suunnittelussa ja
toteutuksessa. Siinä perusprosessi etenee samalla tavalla vaiheittain, mutta eri vaiheiden
painotukset voivat vaihdella kehittämistarpeen laajuuden ja tavoitteen mukaisesti.
Pedagoginen näkökulma on myös tässä vahvasti mukana. Sen hyödyntäminen mahdollistaa
entistä paremmin kaikkien prosessiin osallistuvien oppimisen oppivan organisaation mukaisesti.
Esimerkkejä mallin hyödyntämisestä löydät työelämäyhteistyön uudet muodot -osiosta.

Työelämälähtöisen pedagogisen yhteissuunnittelumallin mallin arviointi ja kehittäminen

Yhteissuunnittelumallin toimivuus tulee arvioida säännöllisesti. Tämä tarkoittaa sekä oppijoiden
että työelämän palautteen keräämistä ja analysointia. On tärkeää olla avoin muutoksille ja
jatkuvasti kehittää mallia palautteen perusteella. Oppilaitoksen, oppijoiden ja työelämän välinen
dialogi on avainasemassa, jotta malli pysyy ajantasaisena ja palvelee kaikkien tarpeita. Mallin
jatkuvan kehittämisen vastuu on hyvä sopia jatkossa.

Mallin hyödyt

Mallin hyötyjä on seuraavassa tarkasteltu oppijan, työelämän ja korkeakoulun näkökulmista.
Hyödyt on koottu Tulevaisuuden työ hankkeen pilottien kokemuksista. Niiden mukaan
yhteissuunnitteluprosessista oli kaikille hyötyä ja saatiin rakennettu koulutuksen oppijoita
parhaiten palvelevia koulutustuotteita.

Oppijalle	Työelämälle	Korkeakoululle
Motivaatio oppia lisääntyy	Mahdollisuus vaikuttaa koulutukseen	Tietoa työelämän tarpeista
Sitouttaminen organisaatioon kasvaa	Vaikuttavat koulutustuotteet henkilöstön osaamisen kehittämiseen	Koulutuksen vaikuttavuus kasvaa
Tulevaisuuden työssä tarvittava osaaminen lisääntyy	Osaavan työvoiman saanti paranee	Yhteistoiminta työelämän kanssa lisääntyy.

Kuvio x. Työelämälähtöisen pedagogisen yhteissuunnittelumallin hyödyt eri osapuolille.

Hyödyt oppijalle

Oppijoiden aktiivinen osallistuminen on keskeistä koko prosessin aikana. Tämä tekee
oppimisprosessista oppijalähtöisemmän ja auttaa oppijoita ymmärtämään paremmin, miten
heidän koulutuksensa liittyy laajempiin työelämän tulevaisuuden vaatimuksiin ja samalla
heidän tulevaisuuden työssä tarvittava osaaminen lisääntyy. Osallistuminen lisää myös
oppijoiden motivaatiota jatkuvaan oppimiseen, sillä he näkevät konkreettisesti, miten opitut
taidot ovat hyödynnettävissä työelämässä. Lisäksi oppijat pystyvät vaikuttamaan ja kehittämään omaa työtään ja työyhteisöä koulutuksen avulla, mikä lisää heidän sitoutumistaan omaan organisaatioonsa.

Hyödyt työelämälle

Työelämän rooli tässä mallissa on keskeinen. Tämä sitouttaa työelämän edustajat koulutuksen
toteutukseen ja tekee koulutuksesta konkreettisemmin tulevaisuuden työelämätarpeita
vastaavaa. Tämä yhteistyö tuo työelämälle mahdollisuuden vaikuttaa suoraan tulevien sekä
nykyisten työntekijöiden osaamisprofiiliin. Mallin avulla pystytään räätälöimään organisaation
tarpeita vastaavaa koulutusta, jossa työelämällä on mahdollisuus aidosti vaikuttaa koulutuksen
sisältöön, muotoon ja toteutukseen. Samalla työelämä oppii oppijalähtöistä koulutuksen
suunnittelua ja jatkossa toteuttamaan mallia itsenäisesti esimerkiksi henkilöstökoulutusten
suunnittelussa. Samalla osaavan työvoiman osuus kasvaa organisaatiossa, kun osaamista
voidaan kehittää ketterästi ja nopeasti. Tämä voi olla organisaatiolle myös työvoiman
positiivinen vetovoimatekijä.

Hyödyt korkeakoululle

Korkeakoulu saa ajantasaista ja täsmällistä tietoa työelämän tulevaisuuden osaamistarpeista,
mitä voidaan parhaimmillaan hyödyntää tutkinto-opiskelijoiden koulutuksessa. Koulutuksen
vaikuttavuus kasvaa.

Jatkuva oppiminen korostuu entistä enemmän tulevaisuudessa. Muutosten nopeus
työelämässä kasvaa jatkuvasti esimerkiksi tekoälyn kehittymisen myötä. Näiden muutosten
seurauksena ammatteja ja työtehtäviä häviää ja uusia tulee tilalle. Mallin avulla voidaan näistä
muutoksista saada nopeasti tietoa ja suunnitella yhdessä tarpeenmukaiset koulutusinterventiot.

Keskustelu ja vuorovaikutus muuttuu mallin hyödyntämisen myötä monipuolisemmaksi ja
vastavuoroiseksi. Yhteistoiminta rikastaa molempien toimintaa. Myös uusia yhteistyön muotoja
ja alueita vois syntyä luonnostaan.

Johtopäätökset

Työelämälähtöinen pedagoginen yhteissuunnittelumalli tarjoaa uudenlaisen ja tehokkaan
tavan koulutuksen suunnitteluun ja toteutukseen. Sen avulla voidaan parantaa koulutuksen
laatua ja tehdä siitä yhä enemmän työelämän tarpeita vastaavaa. Tämä on etu, joka palvelee
koko yhteiskuntaa pitkässä juoksussa.

Työelämän edustajia kannustajia olemaan yhteydessä korkeakouluihin, kun haluatte lähteä
kokeilemaan mallia koulutuksen tai kehittämistyön suunnittelussa.

Pohdi

• Miten voit hyödyntää yhteissuunnittelumallia työssäsi?
• Löytyykö jo nyt kontakteja, joiden kanssa yhteissuunnittelumallia voi hyödyntää?
• Miten korkeakoulu voi hyötyä yhteistyöstä?
• Miten työelämä ja siellä oleva henkilöstö voi hyötyä yhteissuunnittelumallista?
• Mikä näistä prosessin vaiheista on työläs ja vaatii enemmän pohtimista?

Lähteet:

Laukia, J., & Mäki, K. 2020. Tutkimus- ja kehittämisperustainen korkeakoulupedagogiikka.
eSignals. https://esignals.fi/kategoria/pedagogiikka/tutkimus-ja-kehittamisperustainen-
korkeakoulupedagogiikka/#5c0e290a

Laukia, J. 2022. KORKEAKOULUPEDAGOGIIKKAA YHDISTÄVIÄ TEKIJÖITÄ. Teoksessa Mäki, K &
Vanhanen-Nuutinen, L. (toim.) KORKEAKOULUPEDAGOGIIKKA, – Ajat, paikat ja tulkinnat. Haaga-
Helian julkaisut 7/2022. https://www.haaga-helia.fi/sites/default/files/file/2022-
08/Korkeakoulupedagogiikka_screen.pdf

Sihvo,P., Rokkila, M., Salminen, R. & Ignatius, M. Oppimismuotoilun hyödyntäminen koulutuksen
suunnittelussa. Karelian Pulssi artikkeli. Oppimismuotoilun hyödyntäminen koulutusten
suunnittelussa – Karelia-ammattikorkeakoulu https://www.karelia.fi/2023/05/oppimismuotoilun-hyodyntaminen-koulutusten-suunnittelussa/

Työelämäyhteistyön uudet muodot

↑ Takaisin sisällysluetteloon

Kirjoittajat: Mikko Hyttinen, Pilvi Dufva ja Päivi Sihvo

Yrityksistä ja organisaatioista on tullut yhä merkittävämpiä oppimisen ympäristöjä korkeakouluille
yhä nopeutuvan työn murroksen myötä. Tämä edellyttää kiinteää yhteistyötä oppilaitosten ja
työelämän välillä. Tulevaisuuden työ hankkeessa kokeiltiin erilaisia työelämäyhteistyön muotoja,
jotka liittyivät opiskelijoiden opintoihin tai tutkimus- ja kehittämistyöhön.

Opiskelijoilla on ollut mahdollista oppia eri tavoin koulutuksen ja työelämän rajapinnoilla. Näitä ovat
perinteisesti ollut esimerkiksi harjoittelut, työelämälähtöiset oppimistehtävät, projektit,
toimeksiannot, opinnäytetyöt, työkokemuksen opinnollistaminen sekä monipuoliset työelämän
tutkimus- ja kehittämistyöt. (Töytäri ym. 2019). Työn murroksen myötä työelämässä on monia
haasteita tai kehittämistarpeita, jotka sopisivat myös opiskelijoiden ratkaistaviksi. Työelämältä
tulevien haasteiden ratkaiseminen antaa opiskelijoille oivallisen tilaisuuden päästä kiinnittymään
työelämään opintojen aikana. Tämä voi sujuvoittaa myös opiskelijoiden siirtymistä työelämään.

Työelämäyhteistyössä voidaan ratkaista työelämässä olevia tai korkeakoulun kehittämiseen liittyviä
haasteita yhteistoiminnassa yritysten kanssa (Hyttinen & Sihvo 2023). Näin voidaan hyöyntää
työelämässä olevaa arvokasta osaamista oppimisen ja kehittämisen tueksi ja jakaa sitä osaamista
myös opiskelijoille. Opettajan rooli fasilitoijana korostuu; mentorointia, ideointia, innovointia, tukea,
innostamista, ohjausta prosessin etenemisessä ja tavoitteen saavuttamiseksi.

Lue lisää korkeakoulun ja työelämän yhteistyöstä seuraavasta artikkelista:
https://www.karelia.fi/2023/05/korkeakoulujen-tyoelamayhteistyon-uusia-muotoja/

Tulevaisuuden työ -hankkeen kokeilut ovat tapahtuneet pääasiassa Korona-aikana. Tämän vuoksi
kokeilut ovat tapahtuneet myös hybridi- tai etätoteutuksina. Näistä on saatu hyviä kokemuksia myös
yhä ajankohtaisemman hybridiopetuksen toteuttamiseen. Seuraavassa esitellään näitä muotoja.
Joidenkin muotojen yhteydestä löydät myös menetelmäkortin. Sen tarkoituksena on auttaa
käyttäjää hyödyntämään konkreettisesti kyseistä menetelmää opetuksessa ja muussa työssä?

Esimerkkejä työelämäyhteistyöstä

• Työelämältä tulevien haasteiden tai toimeksiantojen ratkaisujen opinnollistaminen
• Työelämäyhteistyötä ja haasteiden ratkaisua suurilla opintojaksoilla
• Työelämäyhteistyötä Podcastin avulla
• Tyhjä menetelmäkortti

Pohdi

• Pohdi millaista työelämäyhteistyötä teet tällä hetkellä? Mikä kaipaisi muutosta?
• Tutustu eri muotoihin. Mikä niistä esimerkeistä olisi Sinua kiinnostava tai tarpeellinen?
• Tarkista onko siitä tehty menetelmäkortti?

Lähteet:

Hyttinen, M. & Sihvo, P. (2023). Korkeakoulujen työelämäyhteistyön uusia muotoja. Karelia Pulssi.
https://www.karelia.fi/2023/05/korkeakoulujen-tyoelamayhteistyon-uusia-muotoja/ 2.5.2023.

Töytäri, A., Tynjälä, P., Vanhanen-Nuutinen, L., Virtanen, A., & Piirainen, A. 2019. Työelämäyhteistyö
ammattikorkeakouluopettajan osaamishaasteena. Ammattikasvatuksen aikakauskirja, 21(1), 14–30.

Yhteisiä tavoitteita ja kontaktipisteillä ryhtiä prosessiin

↑ Takaisin sisällysluetteloon

Yksi Karelian kehittäjäopettajista, median lehtori Pilvi Dufva, toteutti opiskelijoiden ja Kontiolahti Outdoorin kanssa työelämälähtöisen projektin, joka hyödynsi virtuaaliympäristöjä sekä tuotantoprosessissa että työn tuotoksessa. Tässä artikkelissa Pilvi kertoo tarkemmin omasta työelämäprojektistaan.

“Kehittämisprojektini lähti liikkeelle otsikolla ”Virtuaaliteknologiat: 360-kuvaus ja monimediaiset julkaisualustat. Yhteissuunnitteluprosessin kehittäminen media-alan koulutuksen projektiopinnoissa.” Projektilla oli kaksi keskeistä tavoitetta:

1. Hyödyntää uusia teknologioita ja virtuaalisia toimintaympäristöjä sekä tuotantoprosessissa että yhteistyön tuloksena syntyvässä tuotannossa.
2. Kehittää työelämäyhteistyötä media-alan projektiopinnoissa.

Käytännössä kehittämisprojektini oli integroitu kolmannen vuoden media-alan opiskelijoiden projektiopintoihin. Opintojen konkreettinen tavoite oli toteuttaa työelämäkumppanin kehittämistarpeisiin vastaava 360-teknologiaa hyödyntävä monimediainen julkaisu interaktiivisella Thinglink -sovelluksella.

Yhteistyö työelämän kanssa on yksi ammattikorkeakoulun tehtävistä ja työelämän tarpeiden huomioiminen ja ennakoiminen opetuksen suunnittelussa on osa arkea. Työharjoittelu ja opinnäytetyöt ovat yleisimmät yhteistyömuodot. Myös yritysten ja muiden toimijoiden palvelupyyntöihin vastaaminen on vakiintunut toimintatapa Karelian media-alan koulutuksessa. Kehittämisprojektissa tavoitteenani oli kehittää ja syventää tätä yhteistyötä ja tarjota sekä opiskelijoille että yhteistyökumppanille uudenlainen oppimismahdollisuus ja -kokemus.

Opintojakson konkreettisena tavoitteena oli toteuttaa työelämälähtöinen tuotanto, jossa molemmat osapuolet aidosti hyötyvät yhteistyöstä ja prosessista. Perinteisessä palvelupyynnössä tuotanto on pitkälti määritelty valmiiksi työelämän edustajan puolelta, mutta yhteissuunnittelun ihanuus ja kamaluus on se, ettei prosessin alussa vielä tiedetä mihin lopulta päädytään.

Ensimmäiset isot kysymykset olivat, millainen tuotanto palvelee molempien tarpeita, ja millaisia mahdollisuuksia yhteistyö antaa eri osapuolille?

Näihin kysymyksiin etsittiin vastauksia yhdessä. Pohdinnan ja keskustelujen pohjalta nousikin esiin useita erilaisia ideoita ja kehittämistarpeita, joiden ratkaiseminen nähtiin molempia osapuolia hyödyttäväksi ja näin myös yhteisen panostuksen arvoiseksi. Ymmärryksen muodostuttua kaikkien oli helppo motivoitua ja sitoutua yhteiseen työskentelyyn. Tavoitteena työskentelyssä oli alusta alkaen läpinäkyvyys, avoimuus ja päätöksien tekeminen demokraattisesti yhdessä työelämän kumppanin, opiskelijoiden ja opettajan kanssa.

Projektin ja tuotannon muotoilu

Iso haaste oli muotoilla opinnoista kokonaisuus, joka on tarpeeksi joustava mahdollistaakseen yhteissuunnittelun, mutta tarpeeksi jämäkkä pysyäkseen aikataulussa ja jolla varmistetaan opiskelijoiden oppimistavoitteiden saavuttaminen.

Keskeisenä työkaluna muotoilussa oli virtuaaliset Miro-pohjat. Ensimmäisessä Miro-pohjassa hahmoteltiin kurssin runko ja rakenne. Sisältö pilkottiin eri osa-alueisiin, joita laajennettiin myöhemmin. Tärkeintä tässä pohjassa oli kokonaisuuden aikatauluttaminen ja opiskelijoiden työmäärän mitoittaminen.

Tämä ensimmäinen pohja kasvoi ja muuttui paljon matkan varrella. Se toimi erityisesti opettajan ja opiskelijoiden välillä visualisoiden kurssin ja itse tuotannon etenemistä. Varsinkin tuotantopalavereissa Miro-pohjat auttoivat virittäytymään työn alla olevaan tilanteeseen ja hahmottamaan kokonaisuutta. Opiskelijapalautteessa mainittiin myös, että Miron visuaaliset pohjat helpottivat keskittymistä ja mahdollistivat opiskelijoille tasapuolisemman osallistumisen.

Miroa hyödynnettiin myös tuotantojen sisältöjen ideoinnissa ja luovassa suunnittelussa, jolloin yhteiset pohjat toimivat opiskelijoiden itsenäisen työskentelyn runkoina. Miron käytössä yhdistyikin suoraviivainen suunnittelu ja luovuus, ja ne mahdollistivat hyvin opiskelijoiden synkronisen ja asynkronisen työskentelyn.

Projektin aikana Miro osoittautui erittäin tehokkaaksi ja monipuoliseksi sovellukseksi ja media-alan opiskelijat ovat ottaneet sen osaksi omaa työskentelyään muissakin opinnoissa. Ennen kaikkea Miro-pohjat veivät työskentelyä eteenpäin ja auttoivat kokonaisuuden hahmottamisessa.

Ennalta määritellyt kontaktipisteet

Ennakolta projektille päätettiin viikon tarkkuudella kuusi työelämän ja opiskelijoiden yhteistä kontaktipistettä. Näiden kontaktipisteiden tehtävänä oli aikatauluttaminen ja suuntaviivojen luominen etenemiselle. Pisteiden määrittelyssä suurin haaste oli pyrkiä pitämään prosessi tarpeeksi joustavana, jotta se mahdollistaa luovuuden, mutta kuitenkin tarpeeksi jämäkkänä, jotta tavoitteet saavutetaan aikataulussa.

Mallin kuusi kontaktipistettä kulkivat linjassa vakiintuneiden media-alan tuotantojen päävaiheiden ja toimintamallien kanssa:

1. Aloituskokous ja ideointi
2. Location scouting eli kuvauspaikkojen etsintä
3. Pitchaus eli ideoiden esittely
4. Kuvaukset
5. Ensimmäinen luonnoskierros
6. Palaute

Nämä kontaktipisteet (kuva 1) toivat yhteen opiskelijat, työelämän edustajat ja opettajan. Vaikka jokaiselle kontaktipisteelle oli määritelty sisältö ja tavoitteet, tilaisuuksissa painotettiin vuoropuhelua, ajatusten vaihtoa ja uusia näkökulmia. Keskustellut mahdollistivatkin uudenlaista ajattelua, pohdintaa ja oppimista kaikille osallistujille.

Työelämän ja opiskelijoiden yhteen saattaminen – virtuaalinen pyöreän pöydän malli

↑ Takaisin sisällysluetteloon

Kirjoittajat: Mikko Hyttinen ja Päivi Sihvo

Virtuaalista pyöreän pöydän keskustelua käytettiin Karelian ylemmän ammattikorkeakoulun
opinnäytetöiden aiheiden ideoimiseen ja toimeksiantojen sopimiseen kuntien hyvinvointihaasteiden
pohjalta. Linkin takana olevassa tekstissä esitellään pyöreän pöydän keskustelun periaatteet,
tavoitteet ja fasilitoinnin rooli.

Sisältö on tarkoitettu niille, jotka ovat kiinnostuneita opinnäytetyöprosessista tai pyöreän pöydän
keskustelun menetelmästä.

Lähteet:

Participedia: Round Table Discussion. Osoitteessa https://participedia.net/method/5309 .

Työelämältä tulevien haasteiden tai toimeksiantojen ratkaisujen opinnollistaminen

↑ Takaisin sisällysluetteloon

Kirjoittajat: Mikko Hyttinen, Pilvi Dufva ja Päivi Sihvo

Työelämältä tulevien haasteiden ratkaisun avulla voidaan muodostaa myös pitkäkestoisia
opintojaksokumppaneita. Niiden etuna on se, että ei tarvitse aina opintojakson alkaessa alkaa
etsimään uusia työelämäkumppania, joka saattaa viedä aikaa. Myös työelämän toimijoiden on
helpompi olla mukana, kun on tieto mistä opintojaksosta on kyse ja minkä vuosikurssin
opiskelijoista. Tämä myös säästää heidän aikaansa. Työelämä voi myös hyödyntää haasteita aidosti
yrityksen tai organisaation pitkäjänteisessä toiminnan kehittämisessä.

Työelämältä tulevien haasteiden ratkaiseminen antaa opiskelijoille oivallisen tilaisuuden päästä
kiinnittymään työelämään opintojen aikana harjoittelujen lisäksi. Hankkeessa toteutettiin erilaisia
haastepilotteja, jotka liittyivät sosiaali- ja terveysalan, mediaa-alan, liiketalouden tai tekniikan
työelämän haasteisiin. Kaikille kokeiluille oli yhteistä se, että työelämä osallistettiin tiiviisti mukaan
oppimisprosessiin, joka opettajan ohjauksessa tai opiskelijoiden itseohjautuvasti. Haasteita
ratkaistiin yhteissuunnittelumallilla, virtuaalisen pyöreän pöydän keskustelulla, opiskelijan
itseohjautuvuutta kannustavan työelämäyhteistyön toteuttamisella suurilla opintojaksoilla sekä
pitkäkestoisien opintojaksokumppanuuksien avulla. Tähän menetelmään on työstetty
menetelmäkortti, johon on kuvattu mihin opintoihin haasteiden ratkaisu sopii ja mitä asioita sen
soveltamisessa tulee huomioida.

Esimerkit:
Case: Uudenlainen yhteissuunnittelumalli opiskelijoiden työelämäprojekteihin
Case: Osallistava elinkaariarviointi opinnäytetyönä
Case: Henkilöstöjohtaminen vaatii virtuaalista osaamista opinnäytetyö

Työelämäyhteistyötä ja haasteiden ratkaisua suurilla opintojaksoilla

↑ Takaisin sisällysluetteloon

Kirjoittaja: Mikko Hyttinen
Case sähköisen liiketoiminnan opintojakso

Työelämäyhteistyötä voidaan järjestää opintojaksoilla monin eri tavoin. Työelämäyhteistyö voi
yksinkertaisimmillaan olla esimerkiksi työelämästä kutsuttuja vierailijaluennoitsijoita tai opettajan
järjestämiä yritysvierailuita yrityksiin. Yritysyhteistyö näyttäytyy monesti myös erilaisina työelämän
kanssa toteutettavina projekteina, joissa opiskelijat toteuttavat työelämälle tehtäviä toimeksiantoja
tai vastaavat heidän antamiin haasteisiin. Tällaisten työelämän kanssa tehtävien projektien
integroiminen opintojaksoille, joilla on suuri määrä opiskelijoita voi olla haasteellista. Tällaisilla
opintojaksoilla opiskelijoista muodostuu paljon pieniä opiskelijatiimejä, joille kaikille olisi löydettävä
toimeksiannot ja yhteistyökumppanit työelämästä. Yhden työelämäkumppanin kanssa toteutettuna
suuri määrä opiskelijaprojekteja puolestaan vaatii yhteistyökumppanilta paljon aikaa ja sitoutumisen
useaan yhtäaikaiseen projektiin.

Haasteena näissä yhteistyöprojekteissa on myös tiukat opintojaksojen aikataulut. Yhteistyö
työelämän kanssa tulee saada aloitettua heti opintojakson alussa, että projektit on mahdollista
saada valmiiksi opintojaksojen loppuun mennessä. Myös työelämän omat aikataulut aiheuttavat
haasteita projektien läpiviemiselle. Useiden projektien hallinnointi ja yhteistyöstä vastaaminen vaatii
myös opettajalta paljon aikaa sekä paneutumista projekteihin.

Suurilla opintojaksoilla työelämän kanssa toteutettavissa projekteissa päävastuu
yhteistyökumppanin etsimisestä, projektin toteuttamisesta ja yhteyden pitämisestä
työelämäkumppaniin voidaan antaa opiskelijoille. Opettajan rooli ei ole toimia kaikkien projektien
projektipäällikkönä, vaan fasilitaattorina opiskelijatiimeille ja opastaa tiimejä projektissa eteenpäin
säännöllisten tapaamisten kautta. Opettajan tehtävänä on myös varmistaa, että opintojaksojen
osaamistavoitteet tulevat saavutetuksi. Opintojaksoilla mahdollisesti tehtävät oppimistehtävät
voidaan integroida yhteistyöprojektiin ja projekti voikin käsittää esimerkiksi kurssin
oppimistehtävien tekemisen ja podcastin laatimisen yrityksen toiminnan kehittämiseksi (Hyttinen
2023).

Lähteet:

Hyttinen, M. (2023). Työelämäyhteistyötä ja podcasteja sähköisen liiketoiminnan
opintojaksolla. Karelia Pulssi. https://www.karelia.fi/2023/04/tyoelamayhteistyota-ja-podcasteja-
sahkoisen-liiketoiminnan-opintojaksolla/ 25.4.2023.

Työelämäyhteistyötä Podcastin avulla 

↑ Takaisin sisällysluetteloon

Kirjoittaja: Hanna Vienonen

Karelia-ammattikorkeakoulun Tulevaisuuden työ ESR -hankkeessa kehitetään koulutusta ja pedagogiikkaa
muun muassa kehittäjäopettajien avulla. Kehittäjäopettajat pääsevät toteuttamaan työelämän kanssa
tehtävän projektin, jonka toteutustavat liittyvät hankkeen pääteemoihin.

Olen toiminut Tulevaisuuden työ -hankkeen kehittäjäopettajana syksystä 2022 saakka. Kerron tässä
artikkelissa huomioitani kehittämästäni podcast-konseptista.

Artikkelin teksti (keskeisimmät käsitteet määritelty/selkeitä, taustoitusta (esim. miksi ajankohtainen),
varsinainen teksti, lopetus. Voit hyödyntää myös linkityksiä.

Selvitys

Selvitin työelämäverkostojeni avulla toimivinta mallia työelämäyhteistyölle podcastin näkökulmasta. Kysyin
verkostoltani seuraavat kysymykset:

• Mikä on tärkein asia työelämäyhteistyön toteuttamisessa?
• Mitä tulisi huomioida yhteydenotossa?
• Ketä kannattaisi pyytää keskustelemaan aiheisiin liittyen?
• Millainen esityksen muoto olisi mieluisin?
• Mitä aiheita on nyt esillä johtamiseen liittyen?

Kysymysten vastauksissa toistui eniten ajankäyttö. Aika on tiukilla, joten verkostoni jäsenet toivoivat
mahdollisimman selkeitä ja valmiiksi mietittyjä ehdotuksia tai täsmäkysymyksiä. He kertoivat arvostavansa,
jos yhteistyön kysyjällä on jo valmis raami mielessä, johon pyytää asiantuntijaksi. Haastattelu oli kaikkien
mielestä selkein vaihtoehto. Lisäksi korostettiin, että keskustelulle ja sen rönsyille ja kiinnostavalle
kohtaamiselle kannattaa jättää myös tilaa.

Konseptini kaava

Aiheen aukominen
Varmistus verkostoilta
Ystävällinen yhteydenotto
Tunnusteleva tarinointi
Käsikirjoituksen kääntely
Pohdiskeleva podcast
Kohtaavat kiitokset

Tässä on yksi esimerkki podcastin kaavasta. Isoimmaksi asiaksi luonnollisesti nousevat taustatyö ja
käsikirjoitus. Viestinnällä on myös iso merkitys, että asiat on tarpeeksi tarkasti mietitty jo etukäteen, mutta
toisaalta keskustelulle ja uusille näkökulmille on myös tilaa. mahdollisimman väljiksi, mutta koetan samalla ajaa vierailijaa ajattelemaan vähän laajemmin ja ehkä uudesta näkökulmastakin. Haluan ihan viimeiseen asti välttää itsestään selvyyksiä ja laiskaa ajattelua.

Podcastissa panostan vuorotellen puhumiseen ja aiheessa pysymiseen. Kuuntelen tarkasti ja kommentoin
erityisesti podcastin kohderyhmän näkökulmasta. Kysyn asioita, joita arvelen kohderyhmäni eli opiskelijani
miettivän. Pidän yllä rentoa, mutta asiantuntevaa ilmapiiriä. Otan meistä vierailijan kanssa yhteiskuvan tai
pyydän vierailijan kuvaa, jonka liitän podcastin yhteyteen.

Tässä podcast, jossa keskustelen Kim Väisäsen kanssa kehittämästäni podcast-konseptista.

Pohdi

• Millaisista asioista haluaisit keskustella työelämän edustajien kanssa?
• Millaista hyötyä tästä podcastista on kohderyhmällesi?
• Millaisia verkostoja minulla jo on ja miten voisin niitä laajentaa?

Lähteet:

https://www.karelia.fi/2023/11/podcastista-puhtia/

Menetelmäkortti - Työelämän haasteiden ratkaisu osana opintoja

↑ Takaisin sisällysluetteloon

Tämä menetelmä soveltuu opintoihin, joissa tehdään kehittämistyötä. Menetelmässä
opiskelijaryhmät etsivät ratkaisuita tiiviissä yhteistyössä työelämän kanssa työelämältä tuleviin
haasteisiin.

Menetelmäkortti – Työelämäyhteistyöprojektit suurilla opintojaksoilla

↑ Takaisin sisällysluetteloon

Menetelmäkortin tarkoituksena on auttaa opettajaa tai muita kyseisestä menetelmästä
kiinnostuneita ottamaan käyttöön ja hyödyntämään kyseistä menetelmää opetuksessa ja muussa
työssä.

Tee oma menetelmäkortti

↑ Takaisin sisällysluetteloon

Menetelmäkortin tarkoituksena on auttaa opettajaa tai muita kyseisestä menetelmästä
kiinnostuneita ottamaan käyttöön ja hyödyntämään kyseistä menetelmää opetuksessa ja muussa
työssä.

Tämä tyhjä menetelmäkortti antaa myös Sinulle mahdollisuuden hyödyntää menetelmäkorttia
omien hyväksi havaittujen menetelmien kuvaamisessa.

---