Ikäosaa­mi­sen koulu­tuk­sen myötä minä vien muutosta, eikä muutos minua

Sini Kyllö­nen, sairaan­hoi­taja (AMK)
Ikäosaa­mi­sen kehit­tä­mi­sen ja johta­mi­sen YAMK-opiskelija

Olen valmis­tu­nut sairaan­hoi­ta­jaksi vuonna 2015, ja sen jälkeen lähte­nyt valloit­ta­maan työkent­tiä ja kerryt­tä­mään työko­ke­musta. Mutkien kautta elämä vakiin­tui Kuhmon Lentii­raan, jossa tällä­kin hetkellä perheeni kanssa asun. Perhee­seeni kuuluu avio­mies sekä kaksi poikaa, ja liuta karvai­sia kave­reita. Samana vuonna sain vaki­nai­sen sairaan­hoi­ta­jan toimen paikal­li­sesta hoiva­ko­dista. Siellä sitten näihin päiviin asti olen ollut, ja viihdyn hyvin työssäni.

Kuiten­kin jokin työssä kaihersi. Löysin työelä­mään liit­ty­viä epäkoh­tia, joille ei ollut taitoa tehdä mitään. Oma osaa­mat­to­muus ahdisti. Samoi­hin aikoi­hin alet­tiin odot­ta­maan meidän toista lasta. Raskaus ei ollut helppo, ja se osal­taan varmasti vaikutti omaan suhtau­tu­mi­seen työelä­män haas­tei­siin ja asioi­den käsittelytaitoon.

Kun keväällä 2019 kopsahti posti­laa­tik­koon mainos Ikäosaa­mi­sen YAMK-tutkin­nosta, mielen­kiinto heräsi heti. Luulin, että kyse olisi ikään­ty­neille suun­nat­tu­jen hoiva­pal­ve­lu­jen johta­mi­sesta. Etäopis­kelu myös kiin­nosti – olisiko tosiaan mahdol­lista suorit­taa opinnot ilman yhtään lähi­päi­vää? Sehän sopisi pien­lap­si­per­heen äidille parem­min kuin hyvin! Tämän tiedon pohjalta lähdin hake­maan opis­ke­lu­paik­kaa, tosin pohdit­tuani pitkään, että kannat­taako se. Totesin, että nyt on oikea aika alkaa etsiä avaimia ”kaiher­ta­mi­sen” helpottamiseksi.

Opis­ke­li­ja­va­linta tapah­tui etänä ja todis­tuk­set toimi­tet­tiin postitse. Myöhem­min sain tiedon, että olin saanut opis­ke­lu­pai­kan. Jouduin vielä kerran pohti­maan opis­ke­lun aloit­ta­mi­sen kannat­ta­vuutta kun jouduin jäämään töistä pois raskau­den aiheut­ta­mien kompli­kaa­tioi­den takia. Tulin kuiten­kin siihen tulok­seen, että kannat­taa tehdä jotain hyödyl­listä, jos pystyy. Etäopis­kelu tuntui vielä parem­malta ajatuk­selta, kun en päässyt liik­keelle edes autolla sen hetki­sen tilan­teen takia.

”Opis­ke­lu­draivi” löytyi nopeasti, ja olen aina tykän­nyt opis­kella. Pidän uuden tiedon hake­mi­sesta, uuden oppi­mi­sesta ja itseni kehit­tä­mi­sestä. Opin­to­jen laajuus ja ikäosaa­mi­sen käsite tosin auke­si­vat vasta opin­to­jen alkaessa, ja hyvin pian ymmär­sin, että kyse on paljon isom­masta asiasta kuin vain vanhus­pal­ve­lu­jen ja ikään­ty­nei­den asumis­pal­ve­lu­jen johta­mi­sesta. Opet­ta­jat ovat moti­voi­via. Joskus opis­ke­lun haas­teet ovat suuria ja välillä on opis­ke­lua häirit­se­viä yhtey­son­gel­mia. Opin­to­ko­ko­nai­suu­det on kuiten­kin raken­nettu hyvin, ja opet­ta­jat ovat asian­tun­te­via, ja osaavat auttaa tarvit­taessa. Lisäksi aina pyydet­täessä opet­ta­jilla on aikaa, mistä olen kiitollinen.

Perus­o­pin­to­ko­ko­nai­suuk­sien lisäksi tutkin­toon kuulu­vat vapaasti valit­ta­vat opinnot. Vaih­toeh­toina ovat yrit­tä­jyys, kehit­tä­mis- ja asian­tun­ti­jao­saa­mi­nen, sekä johta­mi­nen. Johta­mi­nen on se, mikä minua eniten kiehtoo, ja valitut vapaasti valit­ta­vat opin­to­jak­sot ovat heijas­ta­neet tätä mieltymystä. 

Parasta opin­noissa on ollut opin­näy­te­työ­pro­sessi kaik­kine haas­tei­neen ja onnis­tu­mi­si­neen. Teen opin­näy­tettä parin kanssa, ja asumme useam­man sadan kilo­met­rin päässä toisis­tamme. Väli­mat­kasta huoli­matta yhteis­työ on sujunut todella vaivatta ja helposti. On hienoa, miten tämän päivän tekno­lo­gia mahdol­lis­taa yhteis­työn maan­tie­teel­li­sestä sijain­nista huoli­matta. Olemme tavan­neet kerran ja oli huvit­ta­vaa huomata toisen olevan ihan eri näköi­nen kuin tieto­ko­neen näytöllä. Kohtaa­mi­sesta jäi lämmin olo.

Äitiys­lo­man jälkeen töihin palat­tuani on ollut hienoa huomata, miten paljon olen saanut uusia työka­luja käyt­tööni, ja miten uuden­lai­sen kehit­tä­mi­sen näkö­kul­man olen oppinut. Tiedon lisään­ty­mi­nen ikäosaa­mi­sessa on hyödyn­net­tä­vissä niin omassa työs­säni kuin kehit­tä­mis­työssä, joka on vielä alussa muun muassa omassa työyh­tei­sös­säni. Vaikka itse en vielä toimi esihen­ki­lönä, niin kuiten­kin johta­mi­sen opin­noista on ollut hyötyä itseni johta­mi­sessa sekä työn suun­nit­te­lussa. Lisäksi olen pysty­nyt haas­ta­maan vallit­se­via näkö­kul­mia ja tarjoa­maan uusia perus­tel­len ja asian­tun­ti­juu­teen nojaten. Nyt ei haas­ta­vissa tilan­teissa tunnu voimat­to­malta, vaan pystyn pelot­to­masti tart­tu­maan tilan­tei­siin, ja minulla on keinoja tilan­teista selviä­mi­seen. Tilan­teet eivät rajoitu vain omaan työyh­tei­söön, vaan koko sosi­aali- ja tervey­sa­laan, joka elää vahvasti muutok­sessa. Ikäosaa­mi­sen YAMK-tutkinto on tarjon­nut myös hyvät eväät ymmär­tää Suomen tilan­netta, ja mahdol­li­suu­den enna­koida tulevia eläköi­ty­mi­siä sekä muita kehit­tä­mi­sen paik­koja. Koulu­tuk­sen myötä on tullut sellai­nen olo, että minä vien muutosta, eikä muutos minua.

Tule­vai­suu­dessa haluai­sin toimia joko esihen­ki­lönä tai toimia kehit­tä­mis­teh­tä­vissä, joiden tavoit­teena olisi­vat henki­lös­tön työhy­vin­voin­nin lisää­mi­nen ja sitä kautta tuot­ta­vuu­den lisään­ty­mi­nen sekä osaa­mi­sen käyt­töö­not­ta­mi­nen. Aion myös edel­leen jatkaa itseni kehit­tä­mistä ja uuden tiedon etsintää.