Pedagogisten mahdollisuuksien laajentuminen teknologioiden avulla

Uudet teknologiat mullistavat opetusta ja tarjoavat lukuisia mahdollisuuksia laajentaa pedagogisia käytäntöjä. Teknologiset ratkaisut voivat rikastaa oppimiskokemusta, parantaa oppimistuloksia ja tehdä opetuksesta osallistavampaa ja saavutettavampaa kaikille oppijoille.

Silti on tärkeää muistaa, että teknologia on työkalu, joka ei korvaa opettajan roolia oppimisprosessissa. Opettajilta vaaditaan yhä enemmän osaamista teknologian käytössä ja verkossa tapahtuvan fasilitoinnin käytössä. Uudet tavat tulee osata integroida opetukseen pedagogisesti mielekkäällä tavalla. Lisäksi on tärkeää varmistaa, että oppijoilla on yhdenvertaiset mahdollisuudet hyödyntää teknologiaa. Tämä voi vaatia investointeja esimerkiksi laitteisiin sekä koulutusta opettajille.

Pedagogisia mahdollisuuksia teknologian avulla

Uusi teknologia tarjoaa monenlaisia mahdollisuuksia, jotka soveltuvat hyvin erilaisiin käyttötarkoituksin. Virtuaalitodellisuus (VR) ja lisätty todellisuus (AR) voivat viedä oppilaat immersiivisiin oppimiskokemuksiin, jotka eivät ole mahdollisia perinteisillä menetelmillä. VR:n avulla oppijat voivat matkustaa paikkoihin, joihin muuten voi olla vaikea tai mahdotonta päästä, tutkia ihmiskehoa tai kokea luonnonilmiöitä aivan uudella tavalla. AR:n avulla oppijat voivat nähdä 3D-malleja erilaisissa ympäristöissä.

Yleensäkin pelillistämisen avulla oppimisesta voidaan tehdä hauskaa ja motivoivaa. Pelielementit, kuten pisteet, palkinnot ja tasot, voivat edistää oppimista ja sitouttaa oppilaita. Pelillisiä elementtejä voi käyttää myös virtuaalisessa fasilitoinnissa, joka mahdollistaa oppimisen ja yhteistyön verkossa. Opettajat ja kouluttajat voivat hyödyntää virtuaalisia alustoja ohjatakseen keskusteluja, ryhmätöitä ja muita oppimiskokemuksia.

Myös pilvipalvelut tuovat uusia mahdollisuuksia. Ne mahdollistavat oppimisen missä ja milloin tahansa etenkin silloin, kun luodaan yhdessä oppimateriaaleja, tehdään yhteistyötä toisten kanssa ja kommunikoidaan keskenään tai opettajien kanssa verkossa. Myös sosiaalista mediaa voidaan hyödyntää oppimisen jakamiseen ja yhteistyöhön.

Liki kaikkiin uusiin teknologioihin on liittynyt vuoden 2023 aikana tekoälyominaisuudet. Tekoälysovelluksia voidaan hyödyntää oppimisen personointiin ja oppilaiden yksilöllisten tarpeiden tukemiseen.

Eduistaan huolimatta teknologian hyödyntämisessä on kuitenkin omat haasteensa. Tärkeintä on, että opettajat osaavat käyttää riittävän hyvin teknologiaa ja he saavat integroitua teknologian opetukseen siten, että se sopii tilanteeseen.

Etä- ja hybridiopetus

↑ Takaisin sisällysluetteloon

Kirjoittajat: Risto Salminen

Etä- ja hybridiopetus ovat pedagogisia lähestymistapoja, jotka avaavat mahdollisuuksia opetuksen toteuttamiselle. Hybridiopetuksessa opiskelijat voivat osallistua oppitunneille paikan päällä tai etänä, mikä tarjoaa joustavuutta erilaisten oppimistyylien huomioimiseen. Tämä mahdollistaa etä- ja lähiosallistujien samanaikaisen kohtaamisen virtuaalisessa oppimisympäristössä.

Pelkän etäopetuksen suurin etu on sen joustavuus. Oppijat voivat osallistua opetushetkiin mistä tahansa, mikä mahdollistaa paremman opiskelun rytmityksen oman elämän aikataulujen mukaisesti. Tämä sopii erityisen hyvin niille, joilla on muita sitoumuksia tai jotka asuvat kauempana opetusta järjestävistä tahoista kuten oppilaitoksista.

Hybridiopetuksen soveltuvuus tietylle kurssille riippuu käytettävistä olevista resursseista, kurssin sisällöistä ja opiskelijoiden tarpeista. Joskus voidaan tarvita erityisiä tiloja tai lisälaitteita, jotta etä- ja lähiosallistujat voivat osallistua tehokkaasti opetukseen.

Se, että etäopetuksessa opiskelija voi osallistua oppitunneille fyysisestä sijainnista riippumatta, avaa uusia näkökulmia oppimiseen. Samalla se tuo esiin sekä etuja että haasteita. Haasteet liittyvät usein osallistumiseen ja vuorovaikutukseen. Fyysisen läsnäolon puuttuessa opiskelijoilta vaaditaan itsenäistä motivaatiota, minkä huomioiminen vaatii opettajalta hyviä fasilitaattorin taitoja. Opettajien on myös kehitettävä luovia tapoja ylläpitää opiskelijoiden osallistumista ja luoda vuorovaikutteisia oppimiskokemuksia.

Teoreettisempien aineiden opetuksessa etäopetus voi olla erittäin tehokas. Käytettävissä olevat teknologiset resurssit ja opetussuunnitelman vaatimukset vaikuttavat kuitenkin siihen, miten hyvin etäopetus soveltuu käytännön opetustilanteisiin.

Hybridiopetusta opiskelijan, pedagogiikan ja tekniikan näkökulmasta

Viime vuosina hybridiopetus on kehittynyt harppauksin niin peruskoulussa, toisella asteella kuin korkea-asteella yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa. Erilaiset etäsovellukset ja hybriditoteutukset ja niihin tarvittavat työkalut ovat tulleet tutuksi kaikilla aloilla koulutuksessa ja työelämässä. Kouluissa on saatu paljon kokemuksia erilaisista opetustilanteista, eivätkä parhaat käytännöt jalostu tehokkaasti yksin toimien. Näitä kokemuksia on tärkeää peilata myös muiden kollegoiden hybridiopetuksen arkeen.

Hybridiopetuksessa on törmätty siihen, että erilaisessa koulutuksessa opiskelijoilla on erilaiset olettamukset opiskelutapojen mahdollisuuksista. Vuoden 2022 ITK-päivillä käsiteltiin teemoja useista näkökulmista. Aikuiskoulutuksen näkökulman toi Kiinteistöalan Koulutuskeskus Oyn kehittämispäällikkö Virpi Slotte. Hän esitteli tuloksia tutkimusaineistosta, joka oli kerätty Kiinteistöalan Koulutusäätiön koulutuksiin osallistuneilta aikuisopiskelijoilta. Tutkimuksen mukana lähes kaikki vastaajat halusivat saada valita, osallistuvatko he koulutukseen paikan päällä vai verkossa. 61 % vastaajista arvioi oppivansa paremmin paikan päällä kuin verkossa.

Läsnäolossa opiskelua tuki etenkin verkostoituminen, ryhmätyöt ja keskustelut muiden osallistujien kanssa. Etäosallistumista suosivat vastaajat eivät puolestaan kokeneet oppivansa hyvin muiden osallistujien kanssa kasvokkain tapahtuvien keskusteluiden avulla. Slotten tulkinnan mukaan aikuisopiskelijoiden oppimiskokemukset hybridikoulutuksista vaihtelevat paljon, joten puntarointi läsnäolo- ja etäkoulutuksen välillä on tärkeää jatkossakin.

Yliopistojen kokemuksia kuultiin Lapin yliopistosta, jossa kokeiltiin ja tutkittiin hybridiopetusta kuvataiteen aineenopettajien koulutuksessa. Havaintojen ja opiskelijapalautteen mukaan hybridiopetus osoittautui pedagogisesti omanlaisekseen opetustilanteeksi poiketen selkeästi sekä etäopetuksesta että lähiopetuksesta. Samoja havaintoja tehtiin teoriapainotteisilla, pedagogisilla ja työpajoin etenevillä kursseilla. Opettajan on tärkeää huomioida hybridiopetuksen erityiset mahdollisuudet ja vaatimukset ja samalla tukea opiskelijoiden lähi- ja etäosallistumista.

Oppijan autonomia ajankäytössä on vahvuus

Oulun yliopiston yliopistolehtori Jari Laru tiivisti hybridiopetuksen nykytilannetta suomalaisten käytäntöjen ja kansainvälisen tutkimuskirjallisuuden tukemana. Koronaviruspandemian aikana hybridiopetukseen liittyi monenlaisia haasteita liittyen esimerkiksi teknologiaan ja äkillisen tilanteen vaatimaan pedagogiaan. Pandemian jälkeen suurimmassa osassa maailmaa hybridi- ja etäopetuksen mahdollisuuksia käytetään maltillisemmin. Taustalla on myös opiskelijoilta kuultu hyvä ja huono palaute.

Jari Laru esitteli esityksessään hybridiopetuksen uhkia, mahdollisuuksia, heikkouksia ja vahvuuksia. Napakasti koostetusta SWOT-analyysistä löytyy monelle tuttuja havaintoja. Usein uhkat ja heikkoudet liittyvät opetuksen kulttuuriin ja teknologiaan, uuteen tottumiseen. Hybridiopetuksen koetaan tuovan mahdollisuuksia uudenlaiseen, parempaan opettamiseen. Esiin on tuotu myös synergian tuomia tehokkuustekijöitä. Vahvuuksissa korostuu autonomia opiskeluiden vastuun ja ajankäytön osalta.

Hybridiopetuksen SWOT-analyysi, visualisoitu Jari Larun esityksestä 6.10.2022.

Etä tai lähi vai etä ja lähi?

Turun ammattikorkeakoulun Mika Suutari ja Mika Arvola tarttuivat ennen kaikkea etä- ja lähiosallistujille tarjottavan samanaikaisen hybridiopetukseen, joka on jäänyt Turussa sivurooliin. Samanaikaiseen hybridiopetuksesta käyttäneiltä opettajilta on kuulunut, että olisi helpompaa ja tuloksekkaampaa opettaa vain etä- tai lähiosallistujille, ei etä- ja lähiosallistujille. Samanaikaisella hybridiopetuksella ei ole vuonna 2024 samanlaisia perusteita kuin vuonna 2022, mutta lähitulevaisuudessa hybridiopetuksen hyödyistä voidaan saada toisenlaistakin tietoa.

Turussa hybridiopetuksen pedagoginen suunnittelu sisältää neljä päävaihetta, jotka ovat samanaikaisuuden tai monimuotoisuuden valinta, pedagogiset ja tekniset ratkaisut sekä opiskelijalle asetettavat odotukset. Opiskelijan tilanne on huomioitava läsnäolon, osallistumisen, viestinnän, tehtävien palautuksen ja ryhmätyöskentelyn näkökulmista. On tärkeää selvittää, mistä opiskelija jää ehkä paitsi, jos hän osallistut etänä.

Samanaikaisessa opetuksessa tulee huomioida pedagogisten ratkaisuiden tavoitteet ja toimintatavat, mutta monesti keskiössä on teknisiin ympäristöihin ja laitteisiin liittyvät kysymykset.

Työpaikoilla tapahtuva toiminta mukaan tarkan suunnittelun avulla

Ammatillisen koulutuksen kokemusta avasi Koulutuskuntayhtymä Tavastian Tanja Törnqvistin ja Anu Konkarikosken esitys. Tavastian toteutuksessa luotiin autoalalla hybridiopetuspäivään heille soveltuva malli. Autoalan esimerkissä päivä alkoi 45 minuuttia teoriaosuudella siten, että osa opiskelijoista oli läsnä ja osa Teams-yhteyden päässä. Kahvitauon jälkeen kello 9 aloitettiin viisituntinen käytännön tehtävä työpaikkaohjaajan kanssa työpaikalla eli osa ihmisistä oli läsnä ja osa etänä. Suoritukset videoitiin, ja niistä käytiin myöhemmin 15 minuutin henkilökohtainen palautekeskustelu opettajan kanssa.

Käytännössä hybriditilanteen hallinta osoittautui hankalaksi yhdelle opettajalle. Striimin ohjaus ja läsnäolijoiden opettaminen oli vaikeaa käytössä olleilla välineillä. Etänä osallistuneiden huomiointi siten, että opetus etenee, striimaus on hyödyksi, syntyy vuorovaikutusta ja käytössä on tarkoituksenmukaisia tehtäviä, vaati paljon suunnittelua. Tavastia hyödynsi hybridipäivän suunnittelussa muotoilun keinoja allokoiden huomioitavia asioita opetusta edeltäneeseen, sen aikaiseen ja sen jälkeiseen aikaan. Tavastian parhaat vinkit hybridiopetuksen kehittämiseen olivatkin monelle pandemia-aikaan opettaneelle tuttuja: testaa toimintatapoja käyttäjien kanssa, koosta hyviä hybridiopetuksen käytänteitä ja suosituksia sekä kehitä teknisiä ja pedagogisia ratkaisuja.

Ei yhtä oikeaa ratkaisua

Hybridiopetus ja etäopetus ovat molemmat tulleet jäädäkseen niin tutkintokoulutukseen työelämän kehittämiseen. Kummallakin opetusmuodolla on omat vahvuutensa ja heikkoutensa, ja paras ratkaisu riippuu aina oppimisen tavoitteista ja kohderyhmästä. Hybridiopetuksessa voi olla sellaisia hyötyjä, joita ei muuten saa, mutta monesti niiden onnistunut käyttöönotto vaatii erityisen paljon suunnittelua ja kokeiluita.

Työelämän kehittäjien on tärkeää ymmärtää molempien opetusmuotojen ominaispiirteet ja osata hyödyntää niitä parhaalla mahdollisella tavalla. Tulevaisuudessa näemme todennäköisesti yhä enemmän hybridiopetusmalleja, joissa yhdistyvät etäopetuksen joustavuus ja hybridiopetuksen vuorovaikutteisuus.

Yhteisöllisyyden mahdollistaminen

↑ Takaisin sisällysluetteloon

Kirjoittajat: Risto Salminen

Yhteisöllisyys on tärkeä osa oppimista. Etäopetuksessa yhteisöllisyyden luominen voi olla haastavaa. Etäopetuksessa yhteisöllisyyden luominen vaatii tietoista suunnittelua ja aktiivista osallistumista sekä opettajilta että opiskelijoilta. Yhteisöllisyys on tärkeää opiskelussa, koska se luo ympäristön, jossa opiskelijat voivat tuntea kuuluvansa ja olevansa osa jotakin suurempaa.

Tunne yhteisöllisyydestä motivoi opiskelijoita osallistumaan aktiivisesti, edistää vuorovaikutustaitoja ja mahdollistaa tiedon jakamisen vertaisryhmien kesken. Lisäksi yhteisöllisyys voi vahvistaa opiskelijoiden sitoutumista oppimisprosessiin sekä tukea heidän henkilökohtaista ja sosiaalista kehitystään.

Yhteisöllinen oppiminen lisää kysymistä, selittämistä, eri näkökulmien vertailua ja yhteistä tiedon luomista. Yhteisöllinen oppiminen on toimintaa, jossa oppijat yrittävät yhdessä tietoisesti ymmärtää tai selittää jotakin asiaa tai ilmiötä. Se on oppijoiden välisessä vuorovaikutuksessa tapahtuvaa tavoitteellista ja koordinoitua toimintaa, jossa tiedonrakentelun kautta pyritään saavuttamaan jaettu uusi käsitys opittavana olevasta asiasta (EDUIDEAS). Yhteisöllinen oppiminen vaatii syntyäkseen yhteisön jäsenten tai eri ryhmien jäsenten keskinäistä luottamusta, avointa kommunikaatiota, vuorovaikutusta ja osallistumista (OPH). Ryhmien väliset suhteet voivat olla myönteisiä, jolloin ne tukevat yhteisöllisyyden syntymistä 4. Yhteisöllisyys lisää yksilön sosiaalista pääomaa ja vaatii syntyäkseen yhteisön jäsenten tai eri ryhmien jäsenten keskinäistä luottamusta, avointa kommunikaatiota, vuorovaikutusta ja osallistumista 45.

Etäopetuksessa voidaan mahdollistaa yhteisöllisyyden syntymistä osallistujien erilaisilla tavoilla. Etänä toteutettavat ryhmätyöt voivat auttaa opiskelijoita tuntemaan yhteenkuuluvuutta ja yhteisöllisyyttä, vaikka yleensä niitä ei koetakaan lähitapaamisen vertaiseksi. Sovellusten tai sivustojen keskustelupalstat, chat-ryhmät ja muut yhteisöalustat voivat auttaa opiskelijoita keskustelemaan ja jakamaan ajatuksiaan. Näitä alustoja voi käyttää kysymysten esittämiseen, mielipiteiden jakamiseen ja yhteisön rakentamiseen.

Virtuaaliset tapaamiset ja tapahtumat, joita voi järjestää myös säännöllisesti videoneuvottelutyökalujen avulla, voivat sisältää opetustuokioita, avoimia keskusteluja tai vaikka virtuaalisia kahvitaukoja. Jos opetukseen kuuluu tiimityöskentelyä vaativia ryhmäprojekteja, ne edistävät luontevasti virtuaalisia tapaamisia hyödyntävää yhteistyötä ja vuorovaikutusta opiskelijoiden välillä, vaikka he olisivatkin fyysisesti etäällä toisistaan.

Pienemmät harjoitustehtävät tai jopa pelillistetyt tehtävät sopivat joihinkin opetussisältöihin tukemaan opiskelijoiden aktivointia ja yhteisöllistymistä. Myös tehtävät, joissa kannustetaan opiskelijoita jakamaan omia kokemuksiaan ja oivalluksiaan kurssista tai arvioimaan toisten opiskelijoiden tuotoksia rakentavasti voivat lisätä yhteisöllisyyttä, kun opiskelijat oppivat toistensa näkökulmista.

Hybridiopetuksessa opiskelijoilla on usein mahdollisuus osallistua lähitunneille fyysisesti. Tämä luo luontevia tilanteita kasvokkain tapahtuvaan vuorovaikutukseen, mikä voi helpottaa yhteisöllisyyden syntymistä, mutta on huomioitava, miten etänä osallistuvat osallistujat kuuluvat samaan yhteisöön. Fyysinen läsnäolo mahdollistaa myös spontaanit kohtaamiset.

Kokonaisuudessaan sekä hybridiopetus että etäopetus voivat mahdollistaa yhteisöllisyyden, mutta niiden vahvuudet ja haasteet vaihtelevat. Yhteisöllisyyden luominen etäopetuksessa vaatii sitoutumista ja aktiivista osallistumista kaikilta osapuolilta. Opettajien rooli on erityisen tärkeä, kun he luovat mahdollisuuksia vuorovaikutukseen ja kannustavat opiskelijoita osallistumaan yhteisön rakentamiseen.

Lähteet:

https://eduideas.fi/yhteisollinen-oppiminen/

https://www.oph.fi/fi/opettajat-ja-kasvattajat/yhteisollisyys

Interaktiivistuus osallisuuden mahdollistajana

↑ Takaisin sisällysluetteloon

Kirjoittajat: Minna Rokkila, Risto Salminen

Koulutuksen murroksessa interaktiivisuus on tullut monipuolisemmaksi oppimiseen positiivisesti vaikuttavaksi tekijäksi. Interaktiivisuudella on monenlaisia etuja, jotka liittyvät esimerkiksi sitoutumiseen ja parempiin oppimistuloksiin.

Interaktiivisuus on tärkeää sekä opiskelijan ja opettajan että opiskelijan ja kurssin välisestä interaktiivisuudesta puhuttaessa (Stone & Springer 2019, 152). Luokkahuoneessa tapahtuvat henkilökohtaista toimintaa vaativat järjestelmät parantavat opiskelijoiden osallistumista, huomion kiinnittymistä, läsnäoloa ja mikä tärkeintä, myös oppimista (Chan ym. 2019, 94). Kun opiskelijat ovat aktiivisesti mukana oppimisprosessissa, he ovat motivoituneempia ja sitoutuneempia oppimiseen. Passiivisen tiedon vastaanottamisen sijaan heillä on mahdollisuus kokeilla, tutkia ja tehdä itse havaintoja.

Tutkimukset osoittavat, että interaktiivinen opetus johtaa parempiin oppimistuloksiin (Pashler ym. 2008, Rosenshine 2012). Kun opiskelijat rakentavat omaa ymmärrystään vuorovaikutuksessa toistensa ja oppimateriaalien kanssa, tiedon syvällinen jäsentyminen ja pitkäaikainen muistaminen vahvistuvat. Interaktiivinen opetus tarjoaa ympäristön, jossa opiskelijat voivat kehittää kriittistä ajattelua, ongelmanratkaisutaitoja, yhteistyökykyä ja viestintätaitoja, jotka ovat yleisiä työelämätaitoja eli ne ovat työelämässä korkeasti arvostettuja ja antavat oppijoille eväitä tulevaisuuden haasteisiin.

Toisenlaisena etuna voi nähdä oppimisen ilon. Interaktiivinen, jopa pelillinen opetus voi tehdä oppimisesta hauskempaa ja mielenkiintoisempaa, jolloin oppimishalu voi kasvaa.

Mitä interaktiivisuus voi olla käytännössä?

Interaktiivisuutta voidaan toteuttaa monin eri tavoin. Ryhmätyöskentelyssä ja keskusteluissa oppijat työskentelevät yhdessä ratkaistakseen ongelmia, pohtiakseen kysymyksiä ja jakaen ideoita. Ryhmätyöt voivat olla pienryhmäkeskusteluita, aivoriihiä ja keskustelupaneeleita, jotka voivat tapahtua etänä, läsnä tai hybridinä.

Simulaatioissa ja pelillisissä tehtävissä opiskelijat oppivat kokeilemalla ja tekemällä virheitä turvallisessa ja jopa hauskassa ympäristössä. Simulaatioihin voi liittyä roolien vaihtamista, joissa oppii toisten ihmisten näkökulmia. Simulaatiot ja pelilliset tehtävät voivat tapahtua myös virtuaaliympäristöissä.

Verkko-oppimisympäristöt tuovat puolestaan käsille erilaisia oppimateriaaleja ja työkaluja sekä asynkronisen oppimisen hyödyt. Opiskelijat voivat oppia omassa tahdissaan mutta tehdä silti yhteistyötä melko hyvin samaan tahtiin muiden kanssa. Verkkokurssien lisäksi voidaan työskennellä yksittäisten tehtävien parissa erillisille oppimisalustoilla, jotka on tarkoitettu rajattuihin tehtäviin. Myös sosiaalisen median alustat ja julkaisukanavat ovat interaktiivisia, oppimisessa hyödynnettyjä verkko-oppimisympäristöjä.

Monia nykyisin käytettyjä interaktiivisia toimintoja varten tarvitaan nykyaikaista teknologiaa, kuten mobiililaitteita, virtuaalilaseja tai erillisiä oppimissovelluksia ja tekoälypalveluita.

Interaktiivisuutta voidaan hyödyntää kaikilla oppimisen tasoilla ja kaikissa oppiaineissa. Opettajien tulisi pyrkiä luomaan oppimisympäristöjä, joissa oppilaat ovat aktiivisesti mukana oppimisprosessissa ja joissa heillä on mahdollisuus vuorovaikutukseen toistensa ja opettajan kanssa.

Vinkkejä interaktiivisen opetuksen suunnitteluun ja toteuttamiseen:

Määrittele opiskelijoille oppimisen tavoitteet.
Valitse sopivat menetelmät, jotka auttavat opiskelijoita saavuttamaan oppimistavoitteet.
Luo vuorovaikutteisia oppimisympäristöjä, joissa opiskelijat voivat olla aktiivisesti mukana.
Tarjoa opiskelijoille ohjausta ja palautetta, jotta he voivat oppia virheistään ja kehittyä oppijoina.
Arvioi oppimisen tuloksia selvittäen, ovatko opiskelijat saavuttaneet oppimistavoitteet.
Huomioi opiskelijoiden erilaiset oppimistyylit. Jotkut oppivat parhaiten kuuntelemalla, toiset lukemalla ja tekemällä.
Huomioi opettajan muuttunut rooli. Opettajan ei ole vain tiedon välittäjä, vaan hän toimii usein enemmän opiskelijoiden ohjaajana ja fasilitaattorina.

Interaktiivinen opetus ei ole pelkkä menetelmä, vaan pikemminkin oppimisen filosofia. Se perustuu ajatukseen siitä, että oppiminen on aktiivinen prosessi, jossa opiskelijat ovat vastuussa omasta oppimisestaan. Se voi tehdä oppimisesta myös hauskaa ja mielenkiintoista.

Pohdi

Minkälaisia toimivia interaktiivisia opiskelutapoja olet havainnut? Oletko törmännyt yllättäviin interaktiivisiin toimintoihin?

Voisiko sinun alallasi hyödyntää simulaatioita läsnäolotilaisuutena, etänä tai virtuaaliympäristössä?

Lähteet:

Chan, S.C.H., Wan, C.L. J., Ko, S. (2019). Interactivity, active collaborative learning, and learning performance: The moderating role of perceived fun by using personal response systems, The International Journal of Management Education, Volume 17, Issue 1, p. 94-102, ISSN 1472-8117, https://doi.org/10.1016/j.ijme.2018.12.004.

Stone, C., & Springer, M. (2019). Interactivity, connectedness and “teacher-presence”: Engaging and retaining students online. Australian Journal of Adult Learning, Volume 59, Issue 2, p. 146-169; August 2019, 59(2), 146–169. https://search.informit.org/doi/10.3316/aeipt.224048

Pashler, H., McDaniel, M., Rohrer, D., & Bjork, R. (2008). Learning styles: Concepts and evidence. Psychological Science in the Public Interest, 9(3), 105-119.

Rosenshine, B. (2012). Principles of instruction: Research-based strategies that all teachers should know. American Educator, 36(1), 12-19.

Immersiivisyyden hyödyntäminen opetuksessa

↑ Takaisin sisällysluetteloon

Kirjoittajat: Risto Salminen

Oppimisympäristöjen immersiivisyys on nousussa oleva trendi, joka pyrkii parantamaan oppimiskokemusta
moniaistillisten ja keskittymistä tehostavien elementtien avulla. Virtuaalitodellisuuden ja lisätyn
todellisuuden avulla luodut immersiiviset ympäristöt voivat lisätä oppijoiden motivaatiota ja kiinnostusta.

Oppimisympäristöjen immersiivisyyteen kiinnitetään lisää huomiota, kun oppimisympäristöt
monipuolistuvat. Immersiiviset ympäristöt pyritään luomaan sellaisiksi ympäristöiksi, joissa oppijat voivat
uppoutua aiheeseen niin täysin, että ulkoiset häiriötekijät vähenevät ja keskittyminen paranee. Tämä
puolestaan voi edistää tehokkaampaa oppimista ja parempaa ymmärrystä käsillä olevasta aiheesta.

Immersiivisten oppimisympäristöjen luomisessa avainasemassa on ehkä hieman valitettavasti vielä
teknologia, joka tarjoamiensa mahdollisuuksien lisäksi on myös rajoite. Virtuaalitodellisuus (VR), lisätty
todellisuus (AR) ja sekotettu todellisuus (MR) ovat esimerkkejä teknologioista, jotka voivat tarjota erittäin
immersiivisen kokemuksen. Ne mahdollistavat moniaistilliset kokemukset, jotka voivat olla lähellä oikeaa
maailmaa tai täysin erilaisia. Näihin ympäristöihin tuotu oppiminen vaatii kuitenkin paljon teknistä
osaamista.

Immersiivisyys voi lisätä motivaatiota ja tehostaa oppimista. Esimerkiksi Makranskyn ja Mayerin (2022)
tutkimuksessa saman opetussisällön immersiivisemmässä virtuaaliympäristössä kokeneet opiskelijat
osoittivat enemmän läsnäoloa, kiinnostusta ja pitkäaikaisempaa hyvää suoriutumista oppimista
testattaessa. Kuitenkin liiallinen immersiivisyys voi myös olla haitallista, jos se aiheuttaa esimerkiksi
kognitiivista ylikuormitusta tai huonontaa keskittymistä olennaiseen.

Immersiivisten oppimisympäristöjen käytössä on myös huomioitava eettiset näkökulmat, kuten tasa-arvo ja
saavutettavuus, sillä kaikilla oppijoilla ei välttämättä ole pääsyä kokemuksen vaatimaan teknologiaan.

Oppilaitoksissa, kuten ammattikorkeakouluissa, immersiiviset oppimisympäristöt voivat olla hyödyllisiä
monimutkaisten aiheiden opetuksessa. Ne soveltuvat usein hyvin vaikkapa terveysalan opetukseen.
Esimerkiksi simulaatiot voivat antaa opiskelijoille mahdollisuuden harjoitella taitojaan turvallisessa, mutta
realistisessa ympäristössä.

Pohdi

Miten immersiivisyys voisi hyödyttää juuri teidän oppilaitoksessanne tai opetusympäristössänne?

Mitä teknologisia välineitä voitaisiin käyttää immersiivisten oppimisympäristöjen luomiseen
kustannustehokkaasti?
Millaisia pedagogisia malleja voisi soveltaa immersiivisissä ympäristöissä oppimistulosten
parantamiseksi?
Ovatko kaikki oppijat yhtä vastaanottavaisia immersiivisille opetusmenetelmille, ja miten ottaa
huomioon erilaiset oppimistyylit?
Mitkä ovat immersiivisten oppimisympäristöjen eettiset haasteet, kuten tasa-arvo ja saavutettavuus?
Miten immersiivisten oppimisympäristöjen tehokkuutta voidaan mitata ja arvioida?
Onko olemassa riski, että immersiivisyys johtaa kognitiiviseen ylikuormitukseen tai vääränlaiseen
keskittymiseen?
Miten immersiiviset oppimisympäristöt voivat tukea poikkitieteellistä tai monialaista oppimista?
Millaisia oikeudellisia näkökohtia (esim. tekijänoikeudet, tietosuoja) immersiivisten ympäristöjen
käytössä tulisi ottaa huomioon?
Miten immersiiviset ympäristöt voisivat olla osa tulevaisuuden oppimisen ekosysteemiä?

Virtuaaliset oppimisympäristöt

↑ Takaisin sisällysluetteloon

Kirjoittajat: Risto Salminen

Virtuaaliset oppimisympäristöt ovat verkkoalustoja, jotka tukevat oppimista ja yhteistyötä tutkintokoulutuksen lisäksi myös työelämässä. Virtuaalisten oppimisympäristöjen ominaisuudet mahdollistavat etenkin ajan ja paikan joustavuuteen liittyviä ratkaisuita, mutta on tärkeää hyödyntää niitä pedagogiikka edellä.

Pedagogisesti hyvin suunnitellut ja toteutetut virtuaaliset oppimisympäristöt auttavat tarjoamaan oppijoille laadukkaan oppimiskokemuksen. Koulutuksen järjestäjän näkökulmasta tämä voi olla kustannuksiltaan tehokkaampaa kuin perinteinen läsnäolo-opetus.

Virtuaalisia oppimisympäristöjä voidaan hyödyntää sisällön ja tehtävien jakelukanavana, arvioinnin apuna, viestintäkanavana ja oppimisanalytiikan tietopankkina. Tavallisia virtuaalisia oppimisympäristöjä ovat esimerkiksi Microsoft Teams, Miro, Howspace tai koulumaailmassa paljon käytetty Moodle. Synkronisen ja asynkronisen vuorovaikutuksen avulla virtuaalisia oppimisympäristöjä voidaan käyttää työelämässä työntekijöiden taitojen, tietojen ja kyvykkyyden parantamiseksi vaihtelevasti aikatauluun sidottuna.

Oppimisympäristöjen pedagogiikassa on huomioitava oppimistavoitteet ja oppimisen tulokset. Virtuaaliset oppimisympäristöt voivat joskus olla tehokas tapa näiden tavoitteiden saavuttamiseksi. Niistä on hyötyä etenkin joustavuuden ja saavutettavuuden lisäämisessä, oppimisen aktivoinnissa ja vuorovaikutuksen lisäämisessä. Virtuaaliset oppimisympäristöt mahdollistavat erilaisten oppimateriaalien ja aktiviteettien hyödyntämisen, jolloin yhä useammat oppijat voivat oppia tehokkaasti. Tällaisia ovat esimerkiksi podcast-aineistot, virtuaaliympäristöissä tapahtuvat simulaatiot tai yhteistyötä ja keskustelua vaativat oppimistehtävät.

Omimmillaan etäopetuksessa ja täydentävässä koulutuksessa

Virtuaaliset oppimisympäristöt ovat erinomainen apu joko reaaliaikaisessa etäopetuksessa tai asynkronisessa opiskelussa. Kun oppijat voivat osallistua tehtävien tekemiseen esimerkiksi yhden viikon aikana siten, että osallistumisen ja vuorovaikutuksen ajankohdalla ei ole oppimisen suurta merkitystä, voi hyvin suunniteltu oppimistehtävä toimia erinomaisesti.

Siksi virtuaaliset oppimisympäristöt sopivat erittäin hyvin työelämään. Ne voivat antaa työntekijöille mahdollisuuden opiskella milloin ja missä tahansa työnteon ohessa ilman, että työntekijöiden tulee aina matkustaa fyysisiin oppimisympäristöihin.

Usein virtuaalisissa oppimisympäristöissä voidaan toteuttaa osa opinnoista. Yleistä on esimerkiksi oppimiseen liittyvän yhteistyön ja viestinnän tapahtuminen virtuaalisesti erityisesti silloin, kun yhteistyöhön osallistuu ihmisiä eri sijainneista. Virtuaaliset oppimisympäristöt voivat tarjota tuotteliaita työkaluja ideoiden, palautteen ja materiaalin jakamiseen sekä yhteisöllisyyden ja yhteenkuulumisen tunteen luomiseen. Virtuaaliset oppimisympäristöt voivat myös tukea kulttuurienvälistä ja poikkitieteellistä oppimista ja yhteistyötä yhdistämällä työntekijöitä, joilla on erilaiset taustat, näkökulmat ja asiantuntemus. Joskus ne voivat auttaa myös kytkemällä oppijan uuteen, merkitykselliseen vertaisryhmään.

Virtuaaliset oppimisympäristöt voivat myös antaa työntekijöille mahdollisuuden seurata edistymistään, mikä voi lisätä motivaatiota. Koulutuksen suunnittelija voi myös sisällyttää usein pelimaailmasta tuttuja saavutusmerkkejä oppimisympäristöihin. Virtuaalisissa oppimisympäristöissä ideointi, kokeileminen ja epäonnistuminen voivat tapahtua matalalla kynnyksellä, mikä edistää innovaatioita ja luovuutta

Esimerkkejä virtuaalisista oppimisympäristöistä

Työelämässä ja oppilaitoksissa käytetään paljon erilaisia virtuaalisia oppimisympäristöjä. Niitä voidaan tehdä myös itse, mutta yleensä käytetään helppokäyttöisiä palveluita, jotka ovat osallistujille tuttuja ainakin joissain määrin. Jokaisella on omat ominaisuutensa ja toiminnallisuutensa, joten yksittäiset ympäristöt eivät aina riitä edes yhden opiskelusisällön oppimisessa.

Oppilaitoksissa käytetään usein esimerkiksi Moodlen oppimisympäristöä. Se on avoimen lähdekoodin ympäristö, joka on monille tuttu eri koulutustasoilta. Moodlessa on paljon ominaisuuksia, jotka liittyvät sisältöjen hallintaan, tehtäviin, arviointiin, vuorovaikutukseen ja tiedon jakamiseen. Muita kouluissa käytettyjä virtuaalisia oppimisympäristöjä ovat myös Itslearning ja Wilma, joita käytetään perusopetuksessa ja lukioissa.

Työelämässä moni virtuaalinen oppimisympäristö liittyy Microsoftin Office 365 -kokonaisuudessa erilaisia toimintoja yhteen liittävään Teamsiin. Tämä toimisto-ohjelmistopaketti on monella työpaikalla arkinen työväline, joka taipuu synkroniseen ja asynkroniseen oppimiseen. Toisaalta oppimistehtäviin syventyminen voi olla vaikeaa samassa ympäristössä, jossa tapahtuu samanaikaisesti arkista työtä ja sen aktiviteetteja.

Myös toisella jättiläisellä Googlella on erillisiä palveluita, kuten Workspace for Business ja Learn, joita hyödynnetään osin samoin kuin Microsoftin verkko-oppimisympäristöjä.

Usein yksittäiset virtuaaliset oppimisympäristöt toimivat sulavammin kuin useita toimintoja yhteen kokoavat ympäristöt. Esimerkiksi Miro on yhteistyöhön perustuva online-taulualusta, jonka avulla tiimit ja muut pienet ryhmät voivat ideoida, suunnitella ja hallita projekteja ja tehtäviä reaaliaikaisesti. Miro tarjoaa erilaisia malleja, työkaluja ja integraatioita muihin palveluihin, jotka voivat tukea erilaisia työnkulkuja ja prosesseja. Miro voi myös mahdollistaa tiimien yhteistyön ulkoisten sidosryhmien, kuten asiakkaiden, kumppaneiden ja konsulttien, kanssa. Miro on integroitavissa myös Teamsin lisäosaksi.

Myös videoneuvotteluiden kautta työarkeen tullut Zoom on erinomainen verkko-oppimisympäristö, jossa on paljon erilaisia aktiviteetteja ja työkaluja reaaliaikaisen oppimisen tueksi.

Toisenlainen virtuaalinen oppimisympäristö on Slack, joka on viestintä- ja yhteistyöalusta, jonka avulla tiimit voivat keskustella, jakaa tiedostoja ja järjestää työtään. Se on monesti arjen työkalu, mutta sitä voi hyödyntää myös oppimisympäristönä. Slack voidaan integroida moniin muihin sovelluksiin ja palveluihin, kuten Google Driveen, Zoomiin ja Trelloon. Slack voi myös luoda kanavia eri aiheille ja tarkoituksille, kuten projekteille, tiimeille ja tapahtumille. Slack voi auttaa tiimejä tuottavassa yhteistyössä erityisesti etä- ja hybridityössä.

Työelämässä hyödynnetään myös Howspacea, joka on suosittu virtuaalinen oppimisympäristö. Se tarjoaa hallittavissa olevan valikoiman ominaisuuksia ja työkaluja oppimisen ja yhteistyön tukemiseen.

Selaimen kautta käytettävä Howspace on helppokäyttöinen ja nopeasti käyttöönotettava. Se on suunniteltu erityisesti yhteistyöhön ja vuorovaikutukseen. Sen yleisiä työkaluja ovat virtuaalitaulut, kommentointikentät ja äänestysominaisuudet. Howspacen etuihin kuuluu sen suunniteltu intuitiivisuus eli se sopii myös käyttäjille, jotka eivät käytä aktiivisesti verkon oppimisympäristöjä tai muita vastaavia palveluita.

Jokaisella virtuaalisella oppimisympäristöllä on omat vahvuutensa ja heikkoutensa, joten niiden valinnassa on tärkeää tehdä omaan tarpeeseen perustuvaa vertailua.

Virtuaalinen fasilitointi

↑ Takaisin sisällysluetteloon

Kirjoittajat: Risto Salminen

Fasilitointi on siirtynyt yhä enemmän digitaalisiin ympäristöihin. Puhutaan etäfasilitoinnista, hybridifasilitoinnista, digitaalisesta fasilitoinnista ja virtuaalisesta fasilitoinnista. Digitaalinen fasilitointi on yksilöiden, ryhmien ja verkostojen ohjausmenetelmä, jota voi toteuttaa kasvotusten digitaalisia järjestelmiä hyödyntäen tai kokonaan verkossa työskennellen.

Useimmiten digitaalinen fasilitointi on tavoitteellista ja teknologiavälitteistä (mediated) tai -avusteista (supported) ohjaustoimintaa. Siinä fasilitoija luo olosuhteita ja onnistumisen edellytyksiä tukemalla ihmisten ja ryhmän yhteistyötä ja ohjaamalla yhteistyöprosesseja ja osaamisen kehittymistä. (Toivanen, Koskela & Heusala 2022.)

Fasilitointi käsitteen taustalla on latinan sana facilis eli helppo. Fasilitoijan tehtävänä onkin helpottaa osallistujien työtä ja oppimista johdattaen heitä kohti asetettujaa (oppimisen)tavoitteita.

Mitä fasilitaattori tekee ja mitä häneltä vaaditaan?

Fasilitointi on ryhmäprosessien suunnittelua ja toteuttamista. Fasilitaattorin tehtävä on mahdollista luoda edellytykset rakentavalle yhteiselle toiminnalle. Fasilitaattori johtaa ja auttaa ryhmää saavuttamaan päämääränsä ottamatta itse kantaa sisältöön. Ideaalitilanteessa fasilitaattori on neutraali toimija, joka auttaa ryhmää, mutta ei ole itse osa fasilitoitavaa ryhmää. Todellisuudessa fasilitaattori joutuu kuitenkin usein tasapainoilemaan fasilitaattorin, asiantuntija- ja tiimiläisen roolien välillä. Tästä syystä onkin tärkeä kirkastaa itselle, missä roolissa toimitaan ja mitä tavoitellaan saavutettavan.

Keskeisiä fasilitaattorin taitoja on läsnäolo, kysymysten kysyminen ja dialogitaidot. Fasilitaattori auttaa ryhmään tuomaan keskusteluun erilaiset näkökulmat ja tähän tarvitaan turvallinen ympäristö, jossa osallistujat uskaltavat kertoa avoimesti näkemyksiään. Varsinkin digitaalisissa ympäristöissä työskennellessä työskentelylle ja erityisesti dialogille on sovittava periaatteet, esimerkiksi kuinka puheenvuoroja annetaan ja saadaan. Fasilitaattorin tehtävä on varmistaa, että jokainen osallistuja saa äänensä kuuluviin tilassa. Fasilitaattorin tavoite on luoda psykologisesti turvallinen yhteisö, joka syntyy asioita jakamalla. Osallistavat menetelmät ovat fasilitoinnin keskiössä. Käytettävät menetelmät valitaan tilanteen ja tarpeen mukaan.

Varsinkin digitaalisissa ympäristöissä osallistujien vireystila saattaa laskea ja fasilitaattorin tehtävä on tunnelman ja ilmapiirin fasilitointi. Fasilitaattorin onkin hyvä valmistautua nostamaan mutta myös laskemaan energiatasoa prosessin aikana.

Digitaalisessa ympäristössä työskennellessä korostuu osallistujien oma vastuu. Tarvitaan yhteiset pelisäännöt ja jokaisen osallistujan on otettava vastuu prosessista. Yhteisten tavoitteiden kirkastaminen usein auttaa. Paraskaan fasilitaattori ei yksin voi onnistua vaan tarvitaan osallistujat, joka toimivat ja oppivat yhdessä sekä ovat läsnä ja avoimia.

Suunnittelu ja fasilitoinnin vaiheet

Digitaalinen fasilitointi tilanne voidaan jakaa kolmeen selkeään vaiheeseen; 1. check in, 2. työskentely vaihe ja 2. check out. Fasilitaattori kannattelee koko tätä prosessia.

Usein check-in vaihe on jonkinlainen osallistava menetelmä, jonka avulla orientoidutaan tunnelmaan ja tavoitteisiin. Vaiheen tavoite on avata ajattelua ja luoda yhteinen ymmärrys mitä ollaan tekemässä.
Työskentelyvaihe voi sisältää useita erilaisia menetelmiä ja paljon erilaisia tunteita. Fasilitaattoriaan on hyvä varautua muutoksiin ja jättää tilaa keskustelulle ja ajattelulle. Kannattaa myös varautua teknisiin ongelmiin.
Check-out on ns. sulkeva vaihe, jossa tehdään päätöksiä ja valintoja. Mitä saatiin tänään aikaiseksi ja miten jatketaan. Tässäkin osallistavat metodit toimivat hyvin.

Vaiheita voi hahmotella käsikirjoituksen avulla. Apuna voi käyttää erilaisia pohjia ja taulukoita, joihin hahmottelee prosessin etenemisen vaihe vaiheelta. Taulukkoon voi kirjata ajoituksen lisäksi toiminnan, tavoitteet, mahdolliset käytettävät sovellukset ja metodit sekä muut fasilitaattorin toiminnalle keskeiset tiedot.

Lataa työkalu:
Digitaalinen fasilitointi käsikirjoituspohja (pdf)

Tämä sama käsikirjoitus auttaa tilaisuuden toteuttamisessa ja sen avulla voidaan myös hyvin selkeyttää fasilitaattorien vastuita, jos tilausuudessa on useampi fasilitaattori. Käsikirjoituksen avulla varmistetaan, että kaikki fasilitointiin osallistuvat tietävät prosessin etenemisen ja omat tehtävänsä. Hyvä käsikirjoitus tekee myös helpommaksi joustaa suunnitelmasta, jos tähän on tarvetta. Joskus käsikirjoitukseen voikin olla hyvä ajatus suunnitella myös ylimääräisiä – ja vaihtoehtoisia osioita. Joustavuus ja muutoksiin sopeutuminen on yksi fasilitaattorin keskeisiä taitoja.

Metodit ja sovellukset

Digitaaliset toimintaympäristöissä työskentely vaatii usein enemmän aikaa kuin samassa tilassa samaan aikaan tapahtuva synkroninen työskentely. Mahdollisten uusien työkalujen opetteluun menee hetki ja ennen kaikkea ajattelu vaatii aikaa. Fasilitoinnissa hyödynnetään erilaisia menetelmiä, joiden avulla tuetaan osallistujien työskentelyä ja oppimista. Fasilitointi voi kohdistua esimerkiksi asiasisällön käsittelyyn, ratkaisun synnyttämiseen, ymmärryksen syventämiseen, ryhmän vuorovaikutuksen syventämiseen tai yhteisöllisen oppimisen mahdollistamiseen. Esimerkiksi fasilitoitava etäryhmätyöskentely voi olla koulutus, työpaja, kokous, yhteiskehittelytyöpaja, verkostotapaaminen tai valmennus.

Virtuaalifasilitoinnilla puolestaan tarkoitetaan kokonaan virtuaalisesti eli etänä tapahtuvaa fasilitointia. Hybridifasilitointi tarkoittaa hybriditilaisuuden fasilitointia.

Digitaalisessa fasilitoinnissa on hyvä huomioida asynkroninen eli erihetkinen (osallistujat voivat tehdä tietyt vaiheet fasilitoidusta tilaisuudesta aika ja paikka sitomattomasti) ja synkroninen eli aikaan ja paikkaan sidottu fasilitointi. Esimerkiksi ns. asynkronista alkua ovat esim. kyselyt.

Monet tutut metodit kuten esimerkiksi dialogirinki, akvaariokeskustelu, lotuskukka, me-we-us, motorola-kysymyset voidaan toteuttaa myös digitaalisesti virtuaalisissa ympäristöissä, mutta toteuttamiseen tarvitaan erilaisia sovelluksia.

Usein käytettyjä, hyväksihavaittuja ja monipuolisia sovelluksia on mm. Mentimeter, Flinga, Mural, Kahoot ja Miro.

Sovelluksia ja työkaluja valittaessa kannattaa huomioida erityisesti tarvitaanko kirjautumista, omaa profiilia, kuinka tietoturva ja kuinka helppo sovellusta on käyttää ensimmäistä kertaa. Varsinkin virtuaalisessa ympäristössä työskennellessä on hyvä pitää mielessä kognitiivinen kuormitus. Enemmän ei ole parempi vaan aivot rakastavat yksinkertaisuutta, johdonmukaisuutta ja selkeyttä.

Fasilitaattori tarvitsee rohkeutta kokeilla uusia työkaluja ja –tapoja. Kokeilujen jälkeen on tarpeen pysähtyä hetkeksi ja reflektoida. Miettiä kuinka kokeilu onnistui, miten sitä voi kehittää ja mitä tästä kannattaa viedä eteenpäin seuraavaan kertaan jatkuvan kehityksen periaatteen mukaisesti.

Yhteenvetona digitaalinen fasilitointi (Toivanen ym. 2022):
• voidaan kohdistaa yksilöihin, pienryhmiin tai suuriin osallistujajoukkoihin
• voi tapahtumana olla kertaluonteista tai pitkäaikaista ja prosessinomaista ohjaamista
• voi suuntautua hyvin tarkkaan rajattuun tavoitteeseen tai sen tulos ja tavoite voi rakentua prosessimaisesti ja ohjattavan ryhmän yhteistyön tuloksena
• voi rakentua niin, että se hyödyntää yhtä tai useita eri teknologioita tai se voi olla yhdistelmä kasvokkaista lähityöskentelyä ja teknologiavälitteistä toimintaa.

Digitaalisessa fasilitoinnissa korostuvat

1. Toimiva oppimisprosessi ja -ympäristö: virtuaalisen alustan käytettävyys, laadukas sisältö ja toimiva rakenne, selkeys, monipuolisuus

2. Osallistujien sitoutuminen ja motivoituminen yhteiseen työskentelyyn: motivaation, mielenkiinnon ja sitoutumisen tukeminen ja ylläpito

3. Turvallinen ja luottamuksellinen vuorovaikutustila: turvallisen, hyvän ja avoimen ilmapiirin mahdollistaminen, yhteisöllisen oppimisen tukeminen, toimivan vuorovaikutuksen tukeminen (psykologinen turvallisuus)

Pohdi

Minkälaisia digitaalisia työkaluja olet käyttänyt verkossa tapahtuvissa tilaisuuksissa? Miten ne ovat toimineet? Onko niillä saatu esimerkiksi aktivoitua osallistujia tilannetta tai syvennettyä näkökulmia?

Millaisia etuja virtuaalisessa fasilitoinnissa on verrattuna livetapaamisiin?

Milloin livetapaaminen olisi parempi vaihtoehto?

Lähteet:

Art of Hosting and Harvesting Conversations that Matter. https://artofhosting.org/ 8.11.2023

Malinen, L-M. 2021. Osallistamisen voima! -verkkofasilitointi koulutus. Mukamas. 7.10 & 4.11.2021.

Pihkala, Maarit 2019. Tätä kaikkea tarjoaa Art of Hoting – nappaa fasilitointi vinkit käyttöön. Globaalikasvatus. https://globaalikasvatus.fi/blogit-ja-artikkelit/blogit/tata-kaikkea-tarjoaa-art-of-hosting-nappaa-fasilitointivinkit-talteen/ 8.11.2023

Toivanen, M., Koskela, I. & Heusala, T.: Digifasilitoinnin haasteita ja ratkaisuja. Ammattikasvatuksen Aikakauskirja, 23(3), 52–71. Työn tuuli 1/2022

Käyttöesimerkki 1: Toiminnanohjaisjärjestelmän hyödyntäminen eri alojen opetuksessa

↑ Takaisin sisällysluetteloon

Kirjoittajat: Aini Simola

Karelian Tulevaisuuden työ ESR -hankkeessa kehitetään koulutusta ja pedagogiikkaa muun muassa kehittäjäopettajien avulla. Kehittäjäopettajat pääsivät toteuttamaan työelämän kanssa tehtävän projektin, jonka toteutustavat liittyvät hankkeen pääteemoihin. Vuoden 2022 toukokuussa kehittäjäopettajana aloittanut liiketalouden lehtori Aini Simola kertoo tässä artikkelissa Kareliaan hankitun Odoo-toiminnanohjausjärjestelmän hyödyntämisestä eri alojen koulutuksissa.

Vuonna 2023 Kareliassa tehtiin hankintapäätös Odoo-nimisen ERP-järjestelmän sekä case-yritysten sisältämän datan osalta. Lisäksi järjestettiin henkilöstölle koulutuksia ja tutustumistilaisuuksia Odoo-järjestelmän hallinnointiin ja opetuskäytön perusteisiin. Syksyn 2023 aikana järjestelmä on ollut käytössä Karelian liiketalouden ja konetekniikan koulutuksissa kolmella eri opintojaksolla. Näiden ”virallisten” askelten lisäksi havaittavissa on valtavasti ideoita ja innostunutta ilmapiiriä ohjelmiston hyödyntämismahdollisuuksista tulevaisuudessa, kunhan ohjelmistoon ja sen mahdollisuuksiin ehditään perehtyä syvällisemmin.

Odoo-toiminnanohjausjärjestelmä oppimisympäristönä

Karelian koulutusten käyttöön hankittu ERP-järjestelmä on siis nimeltään Odoo. Tämä avoimen lähdekoodin ohjelmistoratkaisu tarjoaa sekä kustannustehokkaan että toimittajasta riippumattoman vaihtoehdon ja laajat kehitys- ja integraatiomahdollisuudet Kareliassa jo ennestään opetuskäytössä oleviin ohjelmistoihin, koneisiin ja laitteisiin. Lisäksi tarvemäärityksessäkin vahvasti esille nostettu ohjelmiston hyödynnettävyys mm. ICT-koulutuksessa vaatii pääsyn ns. ohjelmiston ”konepellin alle”.

Maailmanlaajuisesti Odoo-toiminnanohjausjärjestelmän käyttäjiä on noin 7 miljoonaa ja Suomessa Odoon kehittäjäpartnereita ja jälleenmyyjiä on kahdeksan eri IT-konsulttitaloa. Niistä Karelian koulutuskäyttöön räätälöityä ohjelmistoa kehittämään ja järjestelmän sisältämää dataa tuottamaan valikoitui paikallinen joensuulainen Collapick Company Oy.

Opetuskäyttöön räätälöidyssä mallissa henkilökunta kirjautuu ja perustaa kullekin opintojaksolle tarpeensa mukaisen ”harjoitusyrityksen” hallintapanelin kautta. Vaihtoehtona on valita ns. Palvelu Oy tai Tuotanto Oy sekä ”paljon – vähän – ei lainkaan” dataa sisältävä case-yrityksen pohja. Opiskelijoiden kirjautuminen opintojaksolle määriteltyyn case-yritykseen tapahtuu verkkoselaimella, perustamisvaiheessa määritellyn yksilöidyn osoitteen kautta. Opetusta sekä demo-ympäristössä harjoittelua voi siten tehdä ajasta ja paikasta riippumatta.

Ensimmäisen syksyn kokemuksia konetekniikan ja liiketalouden opintojaksoilta

Odoo-järjestelmä ympäristöineen saatiin käyttöön syyskuussa 2023 juuri ennen opintojaksojen alkua, eikä valmisteluille ole jäänyt liikaa aikaa. Me opettajatkin olemme vielä hieman uuden edessä, ja opiskelemista järjestelmän kaikista ominaisuuksista ja mahdollisuuksista riittää tuleville kuukausille ja vuosille.

Odoo on kuitenkin syksyllä 2023 otettu rohkeasti osaksi arkea konetekniikan tuotannonohjauksen opintojaksolla, johon osallistuu noin 40 opiskelijaa. Liiketalouden kahdella eri toteutuksella, joille osallistuu yhteensä yli 150 opiskelijaa, on Odoon avulla harjoiteltu myynnin, asiakkuudenhallinnan sekä tarjouksen ja tilausvahvistuksen tekemistä. Lisäksi liiketalouden opintojaksoilla on päästy analysoimaan järjestelmään luodun edellisen 9 kk:n datan perusteella informaatiota case-yrityksen liiketoiminnasta.

Tuotannonohjauksen opintojaksolla on lähdetty siirtämään edellisen kevään tuotekehitysopintojakson aikana syntyneiden tuotteiden nimikkeitä Odoo-ympäristöön. Uudet tuotteet on perustettu Odoo-ympäristöön tuoterakenteen määrittelyn kautta. Nimikkeille on tehty tuotannon työvaiheistuksia sekä varastointiin liittyviä määrityksiä. Tuotteiden perustamisen jälkeen on lähdetty tekemään myyntitapahtumia ja todettu ja opittu varastosaldojen seuraamisen kautta, ostotilausten tarpeellisuus ja näiden oikeaa ajoitusta. Todellista tosielämän demoa siis todellisuutta simuloivan järjestelmän avulla.

Ostotilausten käsittelyn jälkeen ostettavien nimikkeiden kirjaamiset varastoon suoritettiin varastotapahtumina. Tämän jälkeen tarkasteltiin varastosaldoja ja todettiin mitä materiaalia ja nimikkeitä on käytettävissä. Valmistuksen puolella tarkasteltiin valmistuksen työjonoa – mitä voidaan tehdä ja mitä ei. Töiden siirtelyä työjonossa tarkasteltiin myös. Lopuksi katsottiin vielä, kuinka saadaan tuote toimitettua asiakkaalle, esimerkiksi millaisia toimitusehtoja voidaan soveltaa. Järjestelmä on mahdollistanut tuotannon näkökulmasta sen tarkastelun, mitä tapahtuu tuotteen tilauksen ja toimituksen välissä.

Odoon ollessa käytössä oppimisympäristönä ensimmäistä kertaa on opettajalla opiskelijan tavoin tunne, että järjestelmään tutustuminen ja tiedon hakeminen ottaa aikansa ja melkein jokaisella oppitunnilla opettaja oppii itsekin uutta. Ensimmäisten viikkojen perusteella Odoo-järjestelmä vaikuttaa kuitenkin käyttäjäystävälliseltä ja loogiselta, kunhan vain tutkien löytää ja kokemuksen kautta oppii parhaat käytänteet ja olennaiset kohdat tarpeellisten tietojen syöttämiseen.

Odoo-järjestelmän käyttöliittymä. Kuva: Aini Simola.

Mitä pedagogista lisäarvoa toiminnanohjausjärjestelmä voi tuoda?

Jotta uuden järjestelmän hankinta opetuskäyttöön olisi perusteltua, tulee sen koulutusorganisaatiossa tuottaa opetukseen pedagogista lisäarvoa. Olen kerännyt liiketalouden opiskelijoilta palautetta järjestelmän hyödyntämisestä muutamien oppituntien kokemusten perusteella. Annettujen palautteiden perusteella opiskelijoiden kokemukset ja näkemykset ovat varsin positiivisia. Odoon käyttö auttaa opiskelijoiden mielestä paremmin ”todellisten ammattitaitojen” kehittymistä. Kyse on työelämässä käytössä olevasta oikeasta järjestelmästä ja liiketoiminnan eri prosessien ymmärtäminen helpottuu Odoon käytännön harjoitustehtävien avulla.

Monellakaan perustutkinnon opiskelijalla ei vielä ole työelämän laajaa kokemusta, jolloin palautteena voi olla seuraava ajatus:

”Oli mielenkiintoista päästä näkemään oikeasti tällainen ympäristö, koska asiasta ei ole mitään aiempaa kokemusta.”

Toisaalta järjestelmään tutustuminen tuo uutta näkökulmaa ja oppia myös jo työelämässä oleville opiskelijoille:

”Oli mielenkiintoista nähdä miten tuotteen perustaminen onnistuu ja millainen prosessi myynnissä voi olla toisenlaiselle firmalle kuin se missä itse työskentelee.”

”Mukava päästä käyttämään ohjelmistoa, joka on oikeasti käytössä yrityksissä. Tuo perspektiiviä omassa työyhteisössä käytettävän ohjelmiston lisäksi ja voi vertailla erilaisia ohjelmia keskenään.”

”Käytäntö ja konkreettinen tekeminen opettaa enemmän kuin pelkkä teoria”.

Tämän liiketalouden opintojakson osalta palautteissa konkretisoituu onnistuneesti myös ammattikorkeakoulun perustehtävän eli käytännönläheisen koulutuksen tarjoaminen:

”Käytännön taitoja! se monesti tuntuu puuttuvat tai en välttämättä ole kaikilla opintojaksoilla sisäistänyt käytyä asiaa suoraan työelämään ja se tarpeisiin. Nyt kun käytössä on selkeä ohjelma ja kaikki luennot ja materiaalit liittyvät siihen myös saadun tiedon sisäistäminen ja ymmärtäminen on itselle helpompaa ja uskon että tälläinen oppiminen parantaa omia valmiuksiani.”

Itse Odoo-ohjelmistosta tuli opiskelijoiltakin hyvää palautetta mm. selkeydestä:

”Odoo oli käytännön läheinen ja helposti opittava ohjelmisto. Yleensä vastaavanlaisia ohjelmistoja kun käydään läpi niin ne ovat epäselviä ja polut pitkiä.”

Tämä on myös pedagogisen ajattelun kannalta olennainen huomio. Emme siis liiketalouden koulutuksessa ensisijaisesti pyri opettamaan järjestelmän käyttöä vaan havainnollistamaan järjestelmän avulla liiketoiminnan prosesseja ja niiden toimintaperiaatteita. Pyrkimys on, että opiskelija hahmottaa liiketoiminnan kokonaisuuden ja sen sisällä olevat ja toimivat prosessit. Mitä ilmeisimmin Odoo-järjestelmä tuottaa näin pedagogisesti ajateltuna lisäarvoa ja lisää tavoiteltua ymmärrystä. Näin ainakin seuraavien palautteiden perusteella:

”ERP:n demoympäristössä käytännön harjoittelun avulla voin kasvattaa ymmärrystäni yritystoiminnan prosesseista ja niiden ohjauksesta”

”Auttaa ymmärtämään, miten eri osa-alueet liittyvät toisiinsa ja miten tieto kulkee organisaatiossa. Eri moduulit mahdollistavat keskittymisen tiettyyn osa-alueeseen tai moduuliin kerrallaan, mikä voi helpottaa oppimisprosessia. Käytännönläheisiä esimerkkejä liiketoimintaprosesseista ja niiden hallinnasta. Voi nähdä, miten eri toiminnot suoritetaan järjestelmässä ja miten ne vaikuttavat yrityksen toimintaan. Harjoitteluympäristössä tehdyt virheet eivät vaikuta oikeisiin liiketoimintaprosesseihin tai tietoihin. Tämä antaa mahdollisuuden oppia virheistä ilman riskiä.”

”Koska järjestelmä kattaa useita liiketoiminta-alueita ja on ympäristönä niin monipuolinen, olen saanut monenlaista uutta näkökulmaa liiketoimintaan kokonaisuutena. Lisäksi järjestelmä mukautuu monenlaisiin tarpeisiin ja pääsee tutkimaan miten prosesseja voi optimoida ja tehostaa. Tämä tarjoaa hurjan paljon yleistä ymmärtämistä liiketoiminnan hallinnasta ja tarjoaa myös käytännön taitoja opittavaksi”

Jatkokehitysideoita riittää

Kehittämistä toki meillä opettajilla vielä riittää ja niin opiskelijoilta kuin opettajiltakin on jo tullut kehitysideoita. Järjestelmän ja sen sisältämän datan hyödyntämistä muillekin opintojaksoille on tarkoitus jatkaa ja laajentaa.

”Olisi kyllä mielenkiintoista nähdä järjestelmästä joitakin oikeita esimerkkejä. Jotka liittyvät vaikka jonkun yrityksen oikeisiin numeroihin. Seurata ja analysoida vaikka ryhmänä numeroiden tilanteen kehittymistä ja arvioida mitä tulee tapahtumaan ja katsoa miten tilanne kehittyy…”

Opiskelijoiden palautteissa heitettiin ilmoille monenlaista ideaa todellisen yrityksen datan syöttämisestä demo-järjestelmään ja tämä voisi avata vaikkapa aivan uusia yritysyhteistyön muotoja:

”Kareliassa voitaisi testata eri tavoin yrityksen toimintaa ja kehittämistä esimerkiksi opinnäytetyönkin kautta, josta yritykset voisivat saada mahdollisesti omaan toimintaansa ideoita.”

”Olisi mielenkiintoista päästä tekemään harjoitustyönä joitakin oikean yrityksen toimintaan liittyviä töitä.”

Kareliassa on keskusteltu Odoo-järjestelmän hyödyntämisestä laajemminkin eri opintojaksoilla. Myös järjestelmän hyödyntäminen opinnäyte- ja kehittämisprojekteissa on selvityksessä. Lisäksi ainakin ICT-koulutusten, Y-akatemian ja liiketalouden tarpeisiin on kehitteillä ideoita Odoon laajemmasta hyödyntämisestä.

Karelialainen yhteishenki elää vahvana ja erityisesti marraskuisen strategiapäivän ja kumppanuusfoorumin jälkeisen työpajan ajatusten ja ideoiden siivittämänä on ilo ja kunnia jatkaa Odoon monipuolista hyödyntämistä niin opetuksen kuin työelämänkin tarpeisiin.

Käyttöesimerkki 2: Etä- ja hybridisimulaatio väljästi asutun alueen tarpeisiin

↑ Takaisin sisällysluetteloon

Kirjoittaja: Jaana Pantsari

Tulevaisuuden työ ESR- ja Sote Hyte Living lab – hankkeissa kokeiltiin ja kehitettiin lähi- ja etäsimulaatioina toteutettuja koulutuksia osaamisen kehittämisessä yhteistyössä Pohjois-Karjalan ensihoitajien ja ensivasteyksiköiden kanssa. Kokeiluilla saatiin kokemuksia isolle henkilöstömäärälle toteutettavasta hybridikoulutuksesta, jossa samanaikaisesti on lähitoteutukseen osallistujia Karelia-ammattikorkeakoulun oppimisympäristö Simulassa ja etäyhteydellä osallistujia pelastusasemilla eri puolilla maakuntaa.

Ensihoitopalveluun Pohjois-Karjalan maakunnissa kuuluvat ensivaste, perus- ja hoitotason ensihoito sekä ensihoidon kenttäjohtaminen. Pelastusasemia on maakunnassa 13 ja ne ovat jakaantuneet koko Pohjois-Karjalan maakunnan alueelle pitkien välimatkojen päähän toisistaan.

Pohjois-Karjalan ensihoitajien koulutuspäivät on aiemmin järjestetty lähitoteutuksina kouluttajan kiertäessä kouluttamassa ensihoitajia maakunnan kaikilla pelastusasemilla. Joskus ensihoitajat ovat tulleet Joensuun pelastusasemalle koulutukseen maakunnista. Suuren henkilöstömäärän takia koulutuksia on järjestetty useita ja henkilöstön liikkuessa matkoihin kuluu työaikaa ja niistä tulee lisäkustannuksia työnantajalle.

Kokeillaan simulaatiohybridi-koulutustapaa

Living lab -hankkeessa pilotoitiin kevään 2023 aikana kaikille Pohjois-Karjalan ensihoidossa työskenteleville ensihoitajille kuusi Ensihoito 1 -koulutuspäivää (EH1). Ensivastetoiminnassa mukana oleville sopimuspelastajille järjestettiin viisi koulutusiltaa (EVY). Hankkeen kautta järjestettiin Karelia-amk:n Simula-tilojen käyttö näiden koulutuksien toteuttamiseen. Simulassa on käytössä simulaatioteknologian lisäksi mahdollisuus osallistua etäyhteyden sekä etäteknologian kautta Simulan eri tiloissa tapahtuvaan toimintaan ja jakaa Nordic Simulatorsin AVS-järjestelmän tuottama kuvanäkymä ja ääni Teams-etäosallistujille (Pantsari 2022).

Simulaatioita on käytetty pitkään terveysalan opetuksessa ja teknologian kehittymisen myötä niiden käyttö on yleistynyt laajemminkin. Simulaatioissa voidaan turvallisessa ympäristössä opetella monenlaisia tärkeitä asioita ja taitoja, joita tarvitaan työelämässä. (Enlund & Huhtiniemi 2021) Simulaatioharjoitukset on perinteisesti toteutettu lähitoteutuksena ja pienryhmissä. Hybridiopetuksen lisääminen simulaatiopedagogiikkaan on uudenlainen tapa toteuttaa koulutusta, ja koulutuspäivien suunnittelussa ja toteutuksessa tulee huomioida asioita laajemmin. Kun hybridiopetus tapahtuu samanaikaisesti lähiosallistujille ja etäyhteyden kautta etäosallistujille, opettajan pedagogiset ratkaisut, opetuksen etukäteisvalmistelut ja teknologiaosaaminen korostuvat. Myös opiskelijan oma valmistautuminen ja itseohjautuvuus oppimisessa ovat tärkeitä asioita. Vuorovaikutuksen tasapainoisuus ja yhteisöllisyyden kokemus tuovat hybridiopetukseen mukaan uusia huomioonotettavia haasteita. (Ahlgren, Häkkinen, Koskinen, Laakso & Selkivuori 2020)

Kuinka koulutuspäivä toteutettiin?

Ensihoito 1 (EH1) -koulutuksen aiheet tulivat työelämän edustajilta. Yhdessä sovittiin vastuutehtävät, joita molemmat osapuolet toteuttivat. Tehtäviin kuului ennakko-ohjeiden tekeminen kouluttajille ja koulutukseen osallistujille, itseopiskeltavan ennakkomateriaalin laatiminen, henkilöstön jakaminen tasaisesti eri koulutuspäiville, koulutuksissa tarvittavien välineiden/laitteiden varaaminen pelastusasemille ja Simulaan, sekä simulaatioskenaarioiden tekeminen ja palautekyselyn suunnittelu.

Kahdeksan tunnin EH1 -koulutuspäivään mahtui kolme erilaista teemaa harjoituksineen. Kouluttajina toimivat ensihoidon kenttäjohtajat ja asiantuntijaensihoitajat. Koulutuspäivien aikana hankkeessa mukana olevat Karelia-amk:n opettajat huolehtivat Simulan teknologian ja etäyhteysteknologian toiminnasta sekä toimivat potilaan rooleissa simulaatioharjoituksissa.

Koulutuspäivinä Karelia-amk:n Simula-tilaan tuli kouluttajat sekä tarvittava määrä ensihoitajia. Koulutuspäivän alussa testattiin etäyhteydet eri pelastusasemille sekä kerrottiin koulutuspäivän sisältö ja aikataulu. Kaikille korostettiin, että koulutuspäivä on harjoitusta, ei testausta.

Osallistavat teorialuennot ja laitekoulutukset toteutettiin ennen simulaatioharjoitusta, jossa sovellettiin opittuja asioita käytäntöön. Lähiosallistujana olleet ensihoitajat olivat toimijoina simulaatioharjoituksissa. Seurantatehtäviä annettiin myös etäosallistujille eri pelastusasemille ja siten he pääsivät osallistumaan simulaatioharjoituksen jälkeiseen opetuskeskusteluun lähiosallistujien ja kouluttajien kanssa.

Yli puolet koki hybridikoulutuksen lähiopetusta parempana osallistumistapana

Koulutuspäivien päätteeksi lähi- ja etäosallistujilta pyydettiin palautetta koulutuspäivästä. Vastauksia EH1-koulutukseen osallistujilta tuli 110 (N=214). Vastaajista 55 % koki hybridimalliseen koulutustapaan osallistumisen itselleen paremmaksi osallistumistavaksi kuin lähiopetuksena toteutettuun koulutukseen:

”Mahdollisuus osallistua etänä ja kaikin puolin uudenmallisen vaikuttavan koulutuksen kehittäminen on järkevää.”

”Simulaatioharjoituksiin pystyi keskittymään ja havainnoimaan asioita paremmin, kun tilaisuus oli etänä järjestetty.”

Hybridikoulutuspäivien aikana neljännes osallistujista oli Simulassa ja loput osallistuivat etäyhteyden kautta. Kahtena koulutuskertana osallistujat olivat vain Simulassa pienemmän kokonaisosallistujamäärän takia.

Etäosallistujien huomiointi hybridimallisen koulutuksen aikana koettiin toteutuneen hyvin:

”Kouluttajille isot plussat! Energistä toimintaa ja huomioitiin kaikki osallistujat sekä heidän esittämistä asioista oltiin kiinnostuneita”.

Etäyhteyden kautta EH1-koulutukseen osallistuvat ensihoitajat maakunnan pelastusasemilta mukana simulaatioharjoituksen jälkeisessä opetuskeskustelussa lähiosallistujien kanssa. (Kuva: Jaana Pantsari)

Kehittämisehdotuksissa nousi esille teknisten ratkaisujen parantaminen

Kehitettävääkin koulutuspäivän toteuttamisesta löytyi. Palautteen perusteella etäyhteydellä osallistuville debriefing-tilasta välittynyt kuva ei aina ollut selkeä. Laitekoulutuksen aikana kuvan välittäminen etäosallistujille vaihdettiin liikuteltavaan kamerayhteyteen ja kuvan vakaana pysymisessä oli haasteita, kunnes kameran valinta tukijalkoineen saatiin oikeanlaiseksi. Äänen kuuluminen oli myös haaste etäosallistujille, varsinkin, kun simulaatioihin osallistujat puhuivat yhtä aikaa, puheesta ei saanut selvää – tämä ongelma oli myös lähiosallistujilla:

”Etänä ei moneenkaan otteeseen saanut selvää puheesta simulaatioissa, sekä kohtuullisen pienet ruudut näytöllä vaikeuttivat tapahtumien seuraamista, joten etänä tilannetietoisuus jäi melko ohueksi ajoittain.”

Pelastusasemat käyttävät Turvallisuusverkkoa (TUVE) osana julkisen hallinnon turvallisuusverkkotoimintaa. TUVE-verkon toimintaa ei saa vaarantaa esimerkiksi käyttämällä Teams-yhteyttä tässä verkossa (Valtiovarainministeriö). Tämän takia etänä osallistuvilla pelastusasemilla oli omat haasteensa kuvan näkymisessä ja äänen kuulumisessa, kun Teams-yhteyteen käytettiin eri laitteita ja verkkoyhteyttä:

”Jos joissain paikoissa äänen tai kuvan kanssa on vaikeuksia, niin olisiko syytä tarkastella asemien verkkoyhteyksiä ja niiden nopeuksia sekä äänentoisto- ja videolaitteita vastaamaan nykyisiä videoiden toiston vaatimuksia.”

Kaiken kaikkiaan koulutuspäiviin oltiin tyytyväisiä. Kehittämistoimia tehtiin palautteiden perusteella jo ensimmäisen koulutuspäivän jälkeen. Jatkossa olisi hyvä huomioida ennakkoon vielä enemmän kameranäkymät erilaisten koulutustarpeiden mukaan eri tiloista. Äänen parempaan kuulumiseen etäyhteyden päässä oleville tulee löytää ratkaisuja; yhtenä vaihtoehtona voisi kokeilla mikrofonien määrän vähentämistä simulaatioharjoituksen aikana, jolloin opetuksellisesti tärkeimmät puheet kuultaisiin paremmin.

Huomioitavaa olisi myös etäosallistujien jakautumisessa eri koulutuspäiville tasaisemmin, jolloin ei tulisi liian isoja etäosallistujamääriä joihinkin koulutuspäiviin. Etäasemille olisi varmistettava ”tukihenkilö”, jonka tehtävänä olisi huolehtia teknisistä yhteyksistä sekä yleisistä järjestelyistä koulutuspäivän aikana. Tämä toteutui suunnitellusti joillakin pelastusasemilla.

Päivitetyt kokemukset ensivasteen koulutusilloista

Ensivasteen (EVY) koulutusiltojen suunnittelussa hyödynnettiin Ensihoito 1 -koulutuksen suunnitteluprosessia ja toteutusta. EVY-koulutusiltoja järjestettiin viidesti, kolme tuntia kerrallaan. EVY-koulutusiltojen osallistujat olivat pääsääntöisesti ensivastetoiminnassa mukana olevia sopimuspelastajia. Karelian Simulassa oli koulutusillan aikana kouluttajien lisäksi 4–6 sopimuspelastajaa. Etäyhteydellä osallistui keskimäärin 30–60 osallistujaa per koulutusilta maakunnan eri pelastusasemille kokoontuneina.

Koulutusillan alussa testattiin etäyhteydet eri pelastusasemille sekä kerrottiin koulutusillan sisältö ja aikataulu. Kaikille korostettiin, että koulutuspäivä on harjoitusta, ei testausta. Lähiosallistujat toimivat simulaatioharjoituksissa toimijoina ja etäyhteydellä mukana olleet saivat seurantatehtäviä simulaatioharjoitusten ajaksi sekä osallistuivat simulaatioharjoituksien jälkeisiin opetuskeskusteluihin yhdessä lähiosallistujien ja kouluttajien kanssa. Koulutusiltojen päätteeksi lähi- ja etäosallistujilta pyydettiin palautetta koulutuksesta ja sen toteutuksesta.

Sopimuspelastajat mukana simulaatioharjoituksessa, auttamisen kohteena loukkaantunut henkilö. (Kuva: Jaana Pantsari)

Palautteen perusteella sopimuspelastajat pitivät hybridimallisena toteutettuja EVY-koulutusiltoja simulaatioharjoituksineen toimivana toteutustapana ja vaatimustasoltaan sopivana. Koulutuksen tavoitteisiin päästiin, opetettavat asiat opittiin ja kaikkien osallistaminen onnistui hyvin koulutuksen aikana. Innostus simulaatioharjoituksiin osallistumiseen lisääntyi koulutusiltojen ja niistä saadun kokemuksen myötä.

Lähes kaikilla ensihoitajilla oli simulaatioharjoitukseen osallistumisen kokemusta aiemmin. Silti simulaatioharjoitukseen osallistuminen ammattilaisena tuntui palautteiden perusteella olevan jännittävämpi kokemus, kun mukana oli myös etäosallistujia. Myös etänä osallistuvat ensihoitajat toivat esille simulaatioharjoitukseen osallistuvien ensihoitaja-kollegoidensa paineistetun tilanteen. Tämä ilmiö ammattilaisten kokemuksista on kiinnostava asia, sillä esimerkiksi opiskelijana annettujen palautteiden perusteella simulaatioihin osallistumisista ei ole pääsääntöisesti koettu näin paineistetuiksi.

Syksyllä 2023 toteutettiin EH2-koulutuspäivät kahta aiempaa koulutusta mukaillulla mallilla. Koulutuksen toteutus mukaili keväällä 2023 hyväksi havaittua prosessia; koulutuksen ennakkomateriaali oli osallistujille etukäteen saatavilla, koulutuspäivän aiheista oli asiantuntijaluentoja, laitekoulutusta ja soveltavia simulaatioharjoituksia opetuskeskusteluineen. Simulan lähi- ja etäyhteysteknologia toimivat syksyn koulutuspäivien aikana hyvin, eikä suuria teknisiä ongelmia ollut etäyhteystiloissakaan (Pantsari 2022, 2023).

Kokeiluiden perusteella luotiin malli lähi- ja etätoteutuksena tehtäville simulaatiokoulutuksille. Mallissa ohjeistetaan, miten koulutus suunnitellaan, toteutetaan ja arvioidaan yhdessä työelämäkumppaneiden kanssa. Konsepti on sovellettavissa myös opintojaksojen toteutuksiin.

Lähi- ja etäsimulaatiokonsepti.

Jos hybridimallisia etä- ja lähisimulaatioina toteutettuja koulutuksia halutaan hyödyntää eri aloilla ja pitkien välimatkojen maassa, kaikkien simulaatiokouluttajien ja simulaatioihin osallistujien olisi vaikutettava parempien kokemuksien saamiseen simulaatioharjoituksista. On korostettava harjoittelua testien sijaan.

Lähteet:

Ahlgren, R., Häkkinen, S., Koskinen, M., Laakso, H., Selkivuori, L. 2020. Havaintoja hybridiopetuksesta. Jyväskylän ammattikorkeakoulu. https://oppimateriaalit.jamk.fi/hybridiopetus/opettajan-identiteetti/ 16.5.2023

Enlund, J. & Huhtiniemi, J. 2021. Simulaatio-oppiminen terveysalan opinnoissa : Kuvaileva kirjallisuuskatsaus. Opinnäytetyö. Sairaanhoitajakoulutus. Jyväskylän ammattikorkeakoulu. https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202105046997 16.5.2023

Hirvonen, T. 2023. Hybridiopetuksen osallistavat opetusmenetelmät terveysalan simulaatio-opetuksessa. Pro gradu -tutkielma. Hoitotiede. Itä-Suomen yliopisto. https://erepo.uef.fi/handle/123456789/30281 24.8.2023

Kurki, J. & Leppänen, S. 2022. Living lab – Yhteiskehittämisen mahdollisuuksia Pohjois-Karjalan alueella. Pulssi-portaali 19.12.2021. Karelia-ammattikorkeakoulu. https://www.karelia.fi/2022/12/living-lab-yhteiskehittamisen-mahdollisuuksia-pohjois-karjalan-alueella/ 15.5.2023

Pantsari, J. 2022. Uusi etäosallistumisen mahdollisuus avaa Simulan eri koulutusalojen ja työelämän käyttöön. Pulssi-portaali 21.4.2022. Karelia-ammattikorkeakoulu. https://karelia.fi/2022/04/uusi-etaosallistumisen-mahdollisuus-avaa-simulan-eri-koulutusalojen-ja-tyoelaman-kayttoon/ 15.5.2023

Pelastustoimi. Ensihoito. https://pelastustoimi.fi/pohjois-karjala/palvelut/ensihoito 15.5.2023

Salonen, H. 2013. Mitä simulaatiolla tulisi ensihoidon koulutuksissa opettaa – ryhmähaastattelu ensihoidon simulaatio-opetuksen asiantuntijoille. Pro gradu tutkielma. Hoitotieteen laitos. Itä-Suomen yliopisto. https ://core.ac.uk/download/pdf/15170406.pdf 16.5.2023

Terveydenhuoltolaki 1326/2010 https://finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2010/20101326#L4P38 15.5.2023

Törrönen, K. 2023a. Ensihoitopäällikkö, Pohjois-Karjalan Pelastuslaitos. Haastattelu 17.5.2023.

Edellinen:
Osio 1: Korkeakoulun ja työelämän yhteistyön uusia mentelmiä

Seuraava:
Osio 3: Oppimisen työkalut ja sisällöntuotanto