En

Tulevaisuuden työ ja pedagoginen kehittäminen

<< Siirry takaisin Tulevaisuuden työn etusivulle

Osio 4: Sisällysluettelo

Johdanto osioon

↑ Takaisin sisällysluetteloon

Uudet teknologiat mullistavat opetusta ja tarjoavat lukuisia mahdollisuuksia laajentaa pedagogisia käytäntöjä. Teknologiset ratkaisut voivat rikastaa oppimiskokemusta, parantaa oppimistuloksia ja tehdä opetuksesta osallistavampaa ja saavutettavampaa kaikille oppijoille.

Silti on tärkeää muistaa, että teknologia on työkalu, joka ei korvaa opettajan roolia oppimisprosessissa. Opettajilta vaaditaan yhä enemmän osaamista teknologian käytössä ja verkossa tapahtuvan fasilitoinnin käytössä. Uudet tavat tulee osata integroida opetukseen pedagogisesti mielekkäällä tavalla. Lisäksi on tärkeää varmistaa, että oppijoilla on yhdenvertaiset mahdollisuudet hyödyntää teknologiaa. Tämä voi vaatia investointeja esimerkiksi laitteisiin sekä koulutusta opettajille.

Pedagogisia mahdollisuuksia teknologian avulla

Uusi teknologia tarjoaa monenlaisia mahdollisuuksia, jotka soveltuvat hyvin erilaisiin käyttötarkoituksin. Virtuaalitodellisuus (VR) ja lisätty todellisuus (AR) voivat viedä oppilaat immersiivisiin oppimiskokemuksiin, jotka eivät ole mahdollisia perinteisillä menetelmillä. VR:n avulla oppijat voivat matkustaa paikkoihin, joihin muuten voi olla vaikea tai mahdotonta päästä, tutkia ihmiskehoa tai kokea luonnonilmiöitä aivan uudella tavalla. AR:n avulla oppijat voivat nähdä 3D-malleja erilaisissa ympäristöissä.

Yleensäkin pelillistämisen avulla oppimisesta voidaan tehdä hauskaa ja motivoivaa. Pelielementit, kuten pisteet, palkinnot ja tasot, voivat edistää oppimista ja sitouttaa oppilaita. Pelillisiä elementtejä voi käyttää myös virtuaalisessa fasilitoinnissa, joka mahdollistaa oppimisen ja yhteistyön verkossa. Opettajat ja kouluttajat voivat hyödyntää virtuaalisia alustoja ohjatakseen keskusteluja, ryhmätöitä ja muita oppimiskokemuksia.

Myös pilvipalvelut tuovat uusia mahdollisuuksia. Ne mahdollistavat oppimisen missä ja milloin tahansa etenkin silloin, kun luodaan yhdessä oppimateriaaleja, tehdään yhteistyötä toisten kanssa ja kommunikoidaan keskenään tai opettajien kanssa verkossa. Myös sosiaalista mediaa voidaan hyödyntää oppimisen jakamiseen ja yhteistyöhön.

Liki kaikkiin uusiin teknologioihin liittyi vuoden 2024 aikana uusia tekoälyominaisuuksia. Tekoälysovelluksia voidaan hyödyntää oppimisen personointiin ja oppilaiden yksilöllisten tarpeiden tukemiseen.

Eduistaan huolimatta teknologian hyödyntämisessä on kuitenkin omat haasteensa. Tärkeintä on, että opettajat osaavat käyttää riittävän hyvin teknologiaa ja he saavat integroitua teknologian opetukseen siten, että se sopii tilanteeseen.

Tulevaisuuden työ, osaamistarpeet ja oppiminen

↑ Takaisin sisällysluetteloon

Kirjoittajat: Risto Salminen

Työelämän murros kiihtyy, ja tulevaisuudessa menestyminen vaatii meiltä kaikilta uusia osaamisia. Tekoäly ja automaatio muokkaavat työtehtäviä ja luovat samalla uusia mahdollisuuksia. Automaatio ei siis vain korvaa ihmisten tekemiä töitä, vaan muutos luo myös uusia työtehtäviä. Myös työelämän organisoituminen ja tavat tehdä töitä muuttuvat.

Monet yleiset osaamisalueet nostavat entisestään arvoaan. Etenkin digitaitojen merkitys kasvaa. Vahvat digitaaliset perusosaamiset ovat välttämättömiä kaikilla aloilla. Tekoälyn ja automaation hyödyntäminen vaatii erityisesti osaamista tai vähintään hyvää ymmärrystä datan analysoinnista, koneoppimisesta ja ohjelmoinnista. On selvää, että ihmisiltä tarvitaan kykyä käyttää digitaalisia työkaluja ja oppia uusia teknologioita.

Työelämän ongelmat ovat usein monimutkaisia ja vaativat ratkaisujen löytämistä eri alojen asiantuntijoiden yhteistyöllä. Monialaisia projekteja ja työpajoja tulisi hyödyntää opetuksessa enemmän. Monipuolisuus näkyy myös siinä, että kykyä työskennellä eri taustoista tulevien ihmisten kanssa tarvitaan yhä enemmän.

Työ muuttuu myös ratkaisujen tekemisen äärellä. Tekoäly ja automaatio eivät korvaa ihmisen kriittistä ajattelua ja ongelmanratkaisukykyä saatika luovuutta ja innovaatiokykyä. Oppimisessa tulisi painottaa kykyä analysoida tietoa, muodostaa perusteltuja mielipiteitä, löytää luovia ratkaisuja ongelmiin ja kannustaa samalla luovaan ajatteluun ja uusien ideoiden kehittämiseen. Myös kyky ottaa riskejä ja kokeilla uusia asioita on tärkeää.

Edellä alleviivattu työelämän muutos vaatii jatkuvaa oppimista ja uusien taitojen omaksumista, jolloin tarvitaan myös itsenäisen oppimisen taitoja. Muutos vaatii myös resilisenssiä ja uskallusta oppia virheistä.

Missä työtä tehdään?

Yksi näkökulma tulevaisuuden työelämään on se, missä työtä tehdään. Tulevaisuuden työ ‑hankkeen järjesti maraskuussa 2022 webinaarin, joka sisälsi puheenvuorot Työterveyslaitoksen pääjohtaja Antti Koivulalta, Työluotsinyrittäjä Tomi Tuomasjukalta sekä Thinglink Oyn toimitusjohtaja Ulla-Maaria Koivulalta. Puheenvuoroissa käsiteltiin etenkin sitä, minkälaista merkitystä sillä on, missä työ tehdään, ja minkälaisia vaikutuksia sillä on esimerkiksi luovuuteen ja työssä kehittymiseen.

Koivula puhui etätyön sisällöstä ja merkityksestä peilaten etätyötä koronavirustilanteen aiheuttamiin muutoksiin. Pandemiatilanteen paikallinen vaihtelu muutti usein sitä, tehtiinkö työtä työpaikan ja etätyöpisteen välillä, mikä johti siihen, että keskustelu etätyöstä, lähityöstä, monipaikkatyöstä ja virtuaalityöstä muuttui aivan uudenlaiseksi, kun yhä useammalla oli näistä työn muodoista kokemusta.

Koivula käsitteli työn tulevaisuutta koronan jälkeisessä ajassa myös ennakoimattoman maailmantilanteen vaikutuksen alla. Työn tulevaisuudesta puhuttaessa on huomioitava Venäjän hyökkäyssodan lisäksi myös ilmastokriisi ja digitalisaatio. Ajallisesti nämä maailmaa muuttavat asiat ovat erilaisia, mutta kaikki vaikuttavat työn murrokseen sekä työvoiman saatavuuteen.

Myös ihmisten käsitys jo siitä, mikä on työpaikan toimiston rooli, on muuttumassa. Toimisto voidaan nähdä esimerkiksi rauhan tyyssijana, teknologisena älytilana tai usein ihmisten ja ideoiden kohtaamispaikkana, jolloin yhteisöllisyyden kautta käydään yhteistä keskustelua. Se synnyttää luovuutta ja aktiivisuutta miettiä myös sitä, miten voidaan työskennellä uudella ja merkityksellisellä tavalla.

“Kun ollaan yhdessä, toimistosta tulee tehdä juhlan paikka, eikä hyödyntää sitä rutiinien työstämiseen. Rutiineja voidaan tehdä etätyönä”, Antti Koivula sanoi.

Koivulan mukaan paras tapa löytää kuhunkin organisaatioon sopiva balanssi niin etätyön ja lähityön käytäntöjen suhteen on avoin, kaikki osapuolet huomioiva keskustelu kullakin työpaikalla.

Onko työasioiden ajattelu työtä ja tarvitseeko työaikaa seurata?

Monipuolisesti johtamisen ja henkilöstötyön parissa työskennellyt ja johtohenkilöitä valmentanut Tomi Tuomasjukka puhui paljon siitä, mitä on työ ja mitä on etäällä oleminen, minkä vuoksi sana etätyö tuntui ymmärrettävästi hankalalta, ehkä aikansa eläneeltä käsitteeltä. Lisäksi hän näki, että etänä työskentelemiseen liittyy jännitettä, ristiriitaa ja jopa epäilystä siitä, onko etänä tehty työ yhtä arvokasta kuin työpaikalla tehty sama työ.

Tuomasjukka pohdiskeli paljon sitä, mikä lasketaan työksi. Kun ajattelee töitä, saa ehkä töihin liittyvän oivalluksen, vaikkei niin aikonut tehdä, onko se työtä, Tuomasjukka sanoi.

“Entä teenkö vain työpaikalla oikeaa työtä? Etätyö sanana on kahle, sillä (monessa ammatissa) työtä voidaan tehdä missä vain, milloin vain ja miten vain. Pitäisikö ryhtyä puhumaan vain työstä?”, Tuomasjukka sanoi.

Se, mikä määritetään työnteoksi, vaikuttaa myös siihen, kuinka järkevää on tehdä vaikkapa työajanseurantaa. Tuomasjukan mukaan tulevaisuudessa tämä työnteon aikaan ja paikkaan liittyvä muutos voi tuoda työhön vaihtoehdoksi alustatyötä, jolloin ihmiset toimisivat oman osaamisensa puitteissa mikroyrittäjinä sen sijaan että antaisivat työpanoksensa yhdelle organisaatiolle.

Virtuaalisessa tilanteessa saa oppia tekemällä virheitä

Tilaisuuden kolmas puhuja Ulla-Maaria Koivula on nähnyt vuosien ajan muutosta siinä, miten organisaatioissa ihmiset kohtaavat työtehtäviään. Ulla-Maaria Koivula sanoi, että organisaatioiden tulee miettiä, milloin henkilöstön kanssa kannattaa tavata kasvotusten ja milloin riittäisi etäkohtaamiset. Myös Antti Koivula korosti, että tällaiset päätökset ovat organisaatiokohtaisia.

“Kohtaamiset ovat tärkeitä, kun työstetään yhdessä jotakin asioita. Virtuaaliympäristöjen merkitys työn teossa ja etenkin perehdytyksessä on kasvanut. Perehdytyksen virtualisoinnista on yrityksissä hyviä kokemuksia”, Ulla-Maaria Koivula sanoi.

Työhön liittyvän tekemisen muuttuminen osin virtuaaliseksi on alkanut perehdytysten kaltaisesta toiminnasta. Viime aikoina uutena tarpeena on tullut esille soft skills ‑osaaminen, jota voidaan harjoittaa myös virtuaalisesti. Esimerkiksi Thinglinkin verkkosovelluksella on toteutettu kaupassa helppojen ja hankalien asiakkaiden kohtaamisia, mikä on valmistanut opiskelijoita ja työntekijöitä tilanteisiin, joihin he eivät toivottavasti koskaan joudu työssään törmäämään.

“Virtuaalisesti oppien ihminen voi oman valinnan kautta seurata, miten oma valinta vaikuttaa tilanteen etenemiseen”, Ulla-Maaria Koivula korosti.

Puheenvuoroissa korostui, että työelämä on muuttuneet viime vuosina paljon, mikä vaatii paljon sekä teknologialta että ihmisiltä. Suhtautuminen monipaikkatyöhön ja jatkuvaan osaamisen lisäämiseen on oltava erilaista nyt kuin viime vuosikymmenellä. Hybridityö ja hybridioppiminen eivät jääneet vain korona-ajan ilmiöiksi, vaan ne ovat arkea myös tulevaisuudessa.

Kehittäjäopettajuus työelämän murroksessa

↑ Takaisin sisällysluetteloon

Kirjoittajat: Pilvi Dufva, Mikko Hyttinen, Heikki Immonen, Tommi Kinnunen, Jaana Pantsari, Aini Simola, Hanna Vienonen

Digitalisaatio on tullut voimakkaasti kaikkialle työelämään ja yhteiskuntaan. Tämä koskee myös koulutusorganisaatioita, joilla on myös keskeinen rooli lisätä kansalaisten ja opiskelijoiden digiosaamista. Henkilöstön digituen mahdollistamiseksi organisaatioihin on rakennettu digimentoritoimintaa. Uudet teknologiat tulee integroida osaksi työhön, palveluihin, johtamiseen sekä oppimiseen ja opetukseen.

Tämä vaatii usein näihin liittyvien toimintamallien kehittämistä. Tulevaisuuden työ hankkeessa kehitettiin kehittäjäopettajamallia, jossa uutta teknologiaa ja sen pedagogista hyödyntämistä otettiin haltuun ja jaettiin syntynyttä osaamista organisaatiossa opettajalta opettajalle ohjelmalla. Tässä artikkelissa kerrotaan kehittäjäopettaja mallin syntyä ja kuvataan syntynyttä mallia.

Näin kehittäjäopettajatoiminta aloitettiin

Karelia-ammattikorkeakulussa kehittäjäopettajamallin pilotointi on kirjattu strategiseen henkilöstösuunnitelmaan. Mallin avulla on tavoitteena kehittää Karelian pedagogista osaamista ja digitaaliseen joustavuuteen perustuvaa oppimiskulttuuria. Hankkeen aikana toteutettiin kaksi avointa kehittäjäopettajahakua, neljä kehittäjäopettajaa/hakukierros. Hakujen yhteydessä kannustettiin eri koulutusalojen opettajia hakemaan kehittäjäopettajaksi. Kehittäjäopettajien tuli kuvata hakemisen yhteydessä hankkeen tavoitteiden ja Karelian strategian mukainen pedagoginen kehittämisprojekti. Kehittämisprojektiin tuli liittää uuden teknologian pedagoginen kehittäminen. Kehittäjäopettajilta edellytettiin myös uudenlaisen työelämäyhteistyön rakentamista omissa projekteissaan ja oman osaamisen jakamista ja kollegoiden sparraamista. Lisäksi edellytettiin esimiehen puoltoa. Hakemukset käsiteltiin sekä rahoittajan että Karelian sisältä muodostetun ryhmän yhteistyönä. Valinnoissa painottui kehittämisprojektin kuvaus suhteessa sille asetettuihin tavoitteisiin sekä hakijan innostuneisuus tulevaan tehtävään.

Hankkeen alussa hankkeessa aloitti neljä kehittäjäopettajaa, joista osa jatkoi edelleen tehtävässään toisen kierroksen kehittäjäopettajien kanssa. Jokaisella kehittäjäopettajalla oli 350–400 tuntia työaikaa tähän tehtävään. Kehittämisprojekti ja sen tulosten levittäminen kesti noin vuoden. Yhteisten kokousten avulla tuettiin kehittäjäopettajayhteisön toimintaa. Kehittäjäopettajilla oli mahdollisuus perehtyä oppimismuotoiluun ja uusimpiin teknologioihin ja osallistua kansallisiin tapahtumiin, kuten ITK-päiville.

Hankkeessa toimi yhteensä 7 kehittäjäopettajaa, joista jokainen toteutti pedagogisen kehittämisprojektin. Kehittäjäopettajat olivat eri sosiaali- ja terveysalalta, media-alalta sekä liiketalouden ja matkailun aloilta.

Pedagogisissa kehittämisprojekteissa on esimerkiksi kehitetty seuraavia asioita:

  • otettu haltuun ja pilotoitu opetuksessa hyödynnettävää uutta teknologiaa (esim. hybridisimulaatiot, podcastit, virtuaalitodellisuus, toiminnanohjausohjelmisto)
  • kehitetty työelämäyhteistyön tiiviimpää linkitystä opintojakso suunnitteluun ja toteutukseen (esim. osaamistarvekyselyt, työelämäyhteistyön kontaktipisteet, asiantuntijapodcastin dialoginen suunnittelu)
  • kehitetty mikro-oppimisen hyödyntämistä opintojakson tai yrittäjyys opintojen toteutukseen

Kehittäjäopettajatoiminnan tuloksena syntyi erilaisia koulutustuotteita, toimintamalleja ja verkostoja, joita voidaan hyödyntää eri alojen koulutuksissa, TKIO- ja TKI toiminnassa.

Kehittämisprojektien jälkeen kehittäjäopettajat ovat jakaneet kertynyttä osaamistaan ja sparranneet kollegoja hyödyntämään kehitettyjä asioita. Tämä on tapahtunut opettajan arjessa sekä erilaisissa työpajoissa. Tämän lisäksi he toimivat asiantuntijoina ja kouluttajina opettajalta opettajalle ohjelmassa, joka suunniteltiin osaksi pedagogisen osaamisen valmennusta. Kehittäjäopettajien innostuneella asenteella on suuri merkitys uusien teknologisten asioiden haltuunotossa opetustyön osaksi.

Kehittäjäopettajamalli auttaa uusien asioiden omaksumisessa

Kehittäjäopettajatoiminnan pilotoinnin tuloksena syntyi kehittäjäopettajamalli. Kehittäjäopettajat toimivat koulutuksen ja pedagogiikan kehittämisen asiantuntijoina organisaatiossa. Kehittäjäopettajien avulla organisaatiot voivat kehittää strategialähtöistä pedagogista toimintaa kehittämisprojektin avulla sekä edistää henkilöstön osaamisen kehittämistä. Kehittäjäopettajamallia kannattaa hyödyntää erityisesti silloin kun organisaatiossa halutaan ottaa haltuun jotain uutta esim. uusia teknologioita ja miten niitä voidaan hyödyntää pedagogisesti opetuksessa ja organisaation toiminnassa tuloksekkaasti.

Organisaatiossa on hyvä miettiä valmiiksi rakenteita, jotka helpottavat kehittäjäopettajien tavoitteiden mukaista työtä. Kehittäjäopettajatoiminta palvelee organisaation osaamisen johtamista ja kehittämistä. Sen avulla kehittäjäopettajien oma osaaminen lisääntyy ja palvelee näin myös yksilöä ja hänen urakehitystään. Kehittäjäopettajan toiminta ei sijoitu pelkästään oman organisaation sisälle vaan hänen toimintansa vaikuttaa työelämärajapinnassa alueellisesti ja laajemminkin.

Kehittäjäopettajamallista saatiin hyviä kokemuksia. Tämän kokemuksen myötä voidaan todeta, että sille on tärkeä paikka ja tarve organisaation strategisessa pedagogisessa kehittämisessä. Lue lisää artikkelissa: Kokemuksia kehittäjäopettajatoiminnasta (tähän artikkelin oikea otsake ja linkki)

Kokemuksia kehittäjäopettajatoiminnasta

Seuraavassa kehittäjäopettajat kertovat omista kokemuksistaan kehittäjäopettajatoiminnasta.
Kehittäjäopettajana on ollut mahdollista olla monessa mukana. Työhön on liittynyt opetuksen pedagoginen kehittäminen, opettajien valmentaminen ja sparraaminen ja yhteistyö eri koulutusalojen kesken. Hankkeiden ja opetuksen integraatiossa pedagoginen kehittämisprojekti on tarkoittanut usein uudenlaista yhteistyötä työelämä kanssa ja mahdollisuutta kehittää opetuksen pedagogiikkaa teknologiakokeiluiden avulla. Kehittäjäopettajuus on ollut oppimismatka. Sen aikana on päässyt rauhassa tutustumaan ja kokeilemaan uusia teknologioita ja pohtimaan niiden pedagogista hyödyntämistä mielekkäällä tavalla. Hyvänä asiana on ollut se, että kehittäjäopettajat ovat tulleet eri koulutusaloilta. Poikkitieteellisyys ja monialaisuus on korostunut, jolloin jokainen on tuonut oman asiantuntijuuden ja kokemukset eri teknologioista yhteiseen kehittämiseen. Hyvän jakaminen ja se että ollaan oltu yhteisen asian äärellä, uudella yhteisellä maaperällä on koettu merkitykselliseksi. Tällöin myös yhteistyö on ollut helpompaa. Koulutukset uuden teknologian mahdollisuuksista ja pedagogisesta hyödyntämisestä on koettu hyödyllisiksi. Myös oppimismuotoilukoulutus hankkeen alussa antoi uudenlaisia näkökulmia opetuksen pedagogiseen kehittämiseen.

Mitä olen oppinut kehittäjäopettaja-aikana?

  • Oppimismuotoilun ymmärtämistä ja soveltamista ”Olen oppinut ajattelemaan koulutustuotteita enemmän muotoilun näkökulmasta. Ihminen haluaa oppia asian X jostakin syystä Y. Pedagogiikka ja menetelmät pitää valita tämän tarpeen mukaan.”
  • Digitaalista fasilitointia ja sen menetelmiä
  • Mikro-opintojen suunnittelua ja toteutusteknisiä asioita
  • Syvempää ymmärrystä uusista teknologioista ja niiden käyttömahdollisuuksista ja rajoituksista (esim. sisällön tuotannon raskaus, fysiologia, teknologia edelleen kankeaa ja nopeasti vanhenevaa).
  • XR- ja muiden teknologioiden ymmärrys (mitä mahdollisuuksia pedagogisesti ne antavat) ja osaaminen on kehittynyt, näistä ei ollut aiemmin tietoa.
  • Koodaamaan javascriptiä
  • Opetusteknologioiden pedagogista hyödyntämistä. On vahvistunut näkemys, että tulisi kokonaisvaltaisesti miettiä, miten teknologiaa hyödynnetään opetuksessa. Ei teknologiaa teknologiaa varten, vaan mitä se tuo pedagogisesti opetukseen. Teknologia mahdollistaa pedagogian.
  • On kasvanut kriittinen suhtautuminen teknologiaan
  • Olen oppinut ajattelemaan opetuksen kehittämistä enemmän yhteistyökumppaneiden ja kollegoiden kanssa tehtävänä yhteistyönä.
  • Draft-yrittäjyysohjelmassa käytetty yhteisvalmentajuuden malli on erinomainen tapa siirtää osaamista ja käytäntöjä kollegalta kollegalle.

Kehittäjäopettajien kokemuksia ja ajatuksia kehittäjäopettajuudesta (Kuva myös liitteenä 4-kehittäjäopettajien kokemuksia)

Mikä on ollut haasteellisinta matkan varrella?

  • Kehittäjäopettajatyön aikataulutus oman työn osana. On jopa ”läkähdyttävää” tehdä töiden lomassa tai ohessa. Työt ovat kasautuneet itsestä riippumattomista tekijöistä.
  • Koronan aikana työelämäyhteistyön tapaamiset peruuntuivat, palaverit siirtyivät, testaukset eivät onnistuneet aikataulussa. Se aiheutti lisätyötä ja logistisia haasteita.
  • Teknologiahankinnat viivästyivät.
  • Uuden luominen ja siihen liittyvä ajatustyö on kuormittavaa.
  • Teknologisten ratkaisujen ”pakottaminen” erilaisiin oppimistilanteisiin. Tällöin mennään ratkaisu edellä, eikä tarve edellä, kuten pitäisi. On tilanteita, joissa oppimistulokset olisivat paremmat, jos niistä poistettaisiin opetusteknologiaa.
  • Tahto tehdä yhteistyötä on kova, mutta rakenteet eivät tue innovatiivista yhteistyötä, törmätään reunaehtoihin.
  • Kaipaisin joustavuutta ja ketteryyttä Karelian koulutusrakenteisiin. Työaikaresursseja lisää ja niihin joustoja (esim. myöhemmin määrittelemätöntä työtä työaikasuunnitelmiin). Olisi hyvä olla kontaktipisteet yhteistyön paikoista joi opetussuunnitelmassa.
  • Teknologian keskeneräisyys ja siitä johtuvat haasteet. XR teknologiassa on potentiaalia, mutta se vaatii vielä kehittämistä. Mennäänkö teknologia edellä vai tulisiko miettiä sisältöjä, jotka soveltuvat amk-opetuskäyttöön. Nykyisin sisältöjä on vähän.

Miten voisi kehittää kehittäjäopettaja toimintaa? Ideoita seuraaville kehittäjäopettajille ja heidän valmentamiselle?

  • Kannattaa varata aikaa myös muihin kehittäjäopettajatehtäviin kun kehittäjäopettajaprojektiin, sillä voi tulla yllättäviä tehtäviä, kuten esittelyitä vierailijoille ja osaamisen jakamista kollegoille.
  • Kannattaa olla kärsivällisyyttä, kannattaa huolehtia terveydestä ja pitää mukana avoimuutta ja uteliaisuutta.
  • Rajattu kehittämistyö, pienesti liikkeelle, toiminta ja pedagogiikka edellä.
  • Aikataulutus kannattaa laatia, ja plan B on hyvä olla.
  • Ehdotus aloitukselle: 1) perusteellinen oman nykyisen opetustyön perkaaminen, 2) jokainen nostaisi esiin tavoitteet ja ongelmat nykyisessä omassa opetustyössä. Jokainen voisi vaikka esitelmöidä nämä muille kehittäjäopettajille, 3) tämän jälkeen tunnistettaisiin parhaat kohdat, joissa teknologian avulla voitaisiin ratkaista opetustyöhön liittyviä ongelmia, 4) tunnistettujen kehittämiskohteiden joukosta valikoituisi yksi teknologiapilotti.
  • Painopisteen siirto pedagogisista teknologioista oman alan substanssiteknologioihin.

Mitä ajatuksia on herännyt kehittäjäopettajan merkityksestä Karelialle ja työelämälle?

  • Kehittäjäopettajat ovat linkki koulutuksen ja työelämän välillä.
  • Kehittämistyössä tulee enemmän hyödyntää opiskelijoita.
  • Kehittäjätiimiin kuuluu opettajia, opiskelijoita ja TKI-henkilöstöä, mutta haasteena on organisaation rakenteet.
  • Huomion voisi siirtää pois opetusteknologioista kohti ammatillisesti uutta teknologiaa. Ei oppimisympäristöt, vaan työkoneet, -ohjelmistot ja -robotit.
  • Kehittäjäopettaja voisi olla se oman alan suurin ”nörtti”, joka tuntee oman alan viimeiset teknologiset kehitysaskeleet.
  • Draft-ohjelmassa kehitetty tutkivan yrittäjyyden malli voisi toimia myös kehittäjäopettajuudessakin. Siinä saadut kokemukset ja oppimateriaalit julkaistaan hyötyjulkaisuina (eli selkeinä työohjeina yms..).

Artikkelit kehittäjäopettajien pedagogisista kehittämisprojekteista:

Pedagogisen osaamisen kehittäminen

↑ Takaisin sisällysluetteloon

Kirjoittajat: Risto Salminen ja Päivi Sihvo

Keskustelu pedagogisesta osaamisesta liittyy useimmiten opetukseen mutta pedagogisen osaamisen kehittäminen myös työpaikoilla on tärkeää. Se parantaa työyhteisön ja sen työntekijöiden kykyä oppia ja sopeutua uusiin tilanteisiin, jollaisia nousee esiin aktiivisesti etenkin tekoälypalveluiden yleistyessä vauhdilla näinä vuosina. Kyky suunnitella, toteuttaa ja arvioida osaamisen kehittämistä on tärkeää myös työyhteisön yhteistyön, vuorovaikutuksen, työtyytyväisyyden ja myös työn laadun ja tuottavuuden näkökulmista.

Työpaikoilla osaamista voidaan kehittää useilla eri tavoilla. Yhteiset koulutukset ja itsenäiseen kehittymiseen kannustaminen ovat yleisiä tapoja, samoin käytännön kokeilut ja mentorointimallit. Pedagogisen osaamisen kehittämisessä on tärkeää käyttää olennaisia työkaluja ja resursseja, joita on saatavilla yhä enemmän. Työpaikan arjen työssä käytettäviä verkkoympäristöjä ja niiden mahdollisuuksia kannattaakin seurata säännöllisesti, sillä ne tukevat työntekijöiden jatkuvaa oppimista.

Opetuksessa pedagogisen osaamisen kehittäminen on jatkuva, ja se vaatii opettajilta sitoutumista ja uuteen tutustumista. Monesti opettajien pedagogisen osaamisen kehittämiseen on tarjolla runsaasti tietoresursseja ja mahdollisuuksia, mutta jos tälle ei ole voitu varata aikaa, ei kehittämiseen välttämättä pääse keskittymään.

Valmennuskokonaisuus havaitun tarpeen mukaan

Yksi esimerkki pedaogogisen osaamisen kehittämisestä on Karelia-ammattikorkeakoulun henkilöstölle suunnattu pedagogisen osaamisen valmennus, joka toteutettiin kahdesti vuonna 2023. Valmennuskokonaisuuden sisällön suunnittelu pohjautui keväällä 2022 Tulevaisuuden työ ESR -hankkeen toteuttamaan kyselyyn, jossa selvitettiin Karelian opettajien ja TKI-henkilöstön kokemuksista erilaisten opetusteknologioiden käytöstä sekä digipedagogisen osaamisen kehittämistarpeista.

Valmennus koostui työpajoista, digiaamukahveista ja itsenäisestä työskentelystä. Valmennuksen osallistuja sai itse valita oman aikataulun ja osaamisen kehittämissuunnitelman mukaan osallistumistavan. Työpajoissa työstettiin ja kokeiltiin konkreettisesti ajankohtaisia pedagogisia teemoja.

Kevään valmennuksen teemat olivat oppimismuotoilu, työelämäyhteistyön kehittäminen, digitaalinen fasilitointi, tekoälyn käyttö opetuksessa sekä teknologian pedagoginen hyödyntäminen ja sisällöntuotanto (video, VR/AR, podcast, skenaariotyökalut). Syksyllä tekoälyosaamisen roolia lisättiin ja sisällöntuotannon teemoja tiivistettiin. Oppimisalustana käytettiin Howspace-verkkoympäristöä, jonne oli koottu teemoihin liittyvää ajankohtaista sisältöä, tehtäviä ja yhteistä keskustelua aktivoivia kysymyksiä sekä työpajoissa ja digiaamukahveilla käsiteltyjä aineistoja. Tämä mahdollisti itsenäisen oppimisen ilman, että osallistuu aikataulutettuihin tilaisuuksiin.

Esimerkki pedagogisen osaamisen valmennuksesta ja sen aikataulutuksesta

Karelian valmennuksissa työpajat järjestettiin opetuksen rytmityksen puitteissa 1–3 viikon välein, mutta tavoitteena oli tilaisuuksien järjestäminen noin kahden viikon välein. Kuhunkin teemaan liittyvät ennakkotehtävät, keskusteluosiot ja itseopiskeluun soveltuvat materiaalit julkaistiin 1-2 viikkoa ennen 1,5-3 tunnin mittaista työpajaa, joten osallistujat olivat jo perehtyneet ennen yhteistä tilaisuutta asiaan hyvin. Näin saatiin myös hyvää aineistoa siihen, mistä näkökulmista teemoja oli tärkeää käsitellä osallistujien kesken.

Itsenäisen työskentelyn aineistoon sai palata myöhemmin, eikä työpajoihin ollut pakko osallistua. Koulutuksen suunnittelijat kokivat merkittävänä, että teemoihin liittyen tarjottiin mahdollisuus kokeiluihin sekä asiantuntijoiden ja vertaisten kanssa keskusteluun. Tämä mahdollisuus toimi sekä verkossa asynkronisesti että etä- ja lähityöpajoissa synkronisesti.

Digitaalisen fasilitoinnin malli apuna

Tällaisessa toteutuksessa käytettiin digitaalisen fasilitoinnin mallia, joka koostuu suunnittelusta ja toteutuksesta. Toteutuksen aikana on tärkeää johdattaa osallistujat teeman pariin aktiivisina toimijoina, jotka kokevat osallistuvansa toteutukseen yhdessä, vaikka tekevät sitä ajasta ja paikasta riippumatta. Sisällön muotojen tuli olla helposti pureskeltavia ja monissa eri muodoissa.

Valmennuksessa hyödynnetty digitaalisen fasilitoinnin malli.

Prosessin aikana on erilaisia aktiviteetteja, kuten kommentointia, pieniä tehtäviä, äänestyksiä, mielipidekysymyksiä, virittäytymistehtäviä, reflektointia ja lopetustehtäviä. On tärkeää, että joku huolehtii koko prosessista muttei joudu ylläpitämään tilannetta täysin yksin. Motivointiin ja positiiviseen vahvistamiseen tarvitaan yleensä useita ihmisiä, sillä on tavallista, että fasilitaattorit joutuvat tekemään työtä muun työn ohessa. Mitä paremmin suunnitteluvaihe on tehty, sitä sujuvammin toteutusvaihe onnistuu. Suunnittelutyössä on mietittävä eriaikaista ja samanaikaista osallistumista, tavoitetta, työkaluja, materiaalin määrää ja muotoja sekä viestintää, jonka huonolla hoidolla hyväkin suunnitelma jää saavuttamatta tavoitetta.

Kuvateksti: Pedagogisen valmennuksen osa-alueet

Niin sanottujen pääteemojen lisäksi käsiteltiin joitakin aiheita digiaamukahveilla eli puolituntisilla keskustelutilaisuuksilla. Digiaamukahvit olivat Tulevaisuuden työ -hankkeen ja Digivisio 2030 -hankkeen järjestämiä kuukausittain pidettyjä keskustelutuokioita. Ne järjestetään Teamsissa, ja niissä käytiin läpi ajankohtaisia Karelian pedagogiikan kehittämiseen liittyviä asioita. Tilaisuuksissa oli lyhyitä alustuksia, joiden jälkeen keskusteltiin teemasta yhdessä. Digiaamukahvit saatttoivat liittyä esimerkiksi ChatGPT-tekoälypalveluun ja sen lisääntyvään käyttöön liittyviin pedagogisiin ja eettisiin kysymyksiin. Muina teemoina olivat esimerkiksi opiskelun ja oppimisen järjestelmät ja verkkoympäristöt sekä uusien oppimisympäristöjen pedagoginen hyödyntäminen. 

Karelian henkilöstöltä saatu palaute valmennuksesta oli positiivisia: valmennuksen rakenne ja toteutustapa koettiin hyvänä, ja asioita opittiin ja vietiin nopeasti omaan työhön. Uusista oppimateriaalin muodoista ja pedagogisista toimintatavoista aktiivisimpaan käyttöön olivat päätyneet luentotallenteet, tekoäly suunnittelun tai oman työn tukena, aktiiviset etäosallistumisen muodot ja oppimismuotoilu. Suurimmaksi esteeksi käyttöönottoon mainittiin kaikissa avoimissa vastauksissa ajan puute. Palautekyselyn perusteella 2/3 vastaajista oli jokseenkin tai täysin samaa mieltä siitä, että he kokivat, että “osaamiseni on lisääntynyt vuosien 2022 ja 2023 aikana niin, että voin hyödyntää uusia digitaalisia työvälineitä pedagogisesti opetuksen suunnittelussa ja toteutuksessa”.

Pohdi

  • Minkälaisia kokemuksia sinulla on samanaikaisen ja eriaikaisen oppimisen käytöstä saman koulutuksen yhteydessä?
  • Onko kasvokkain tapaaminen tärkeää esimerkiksi yhteisöllisen
  • Minkälaisia muotoja omalla työpaikallasi käytetään uuden oppimisessa? Voisiko jokin toinen näkökulma tuoda jotain lisää?

Oppimismuotoilun työkirja

↑ Takaisin sisällysluetteloon

Oppimismuotoilu on jalkautunut osaksi koulutusten ja jatkuvan oppimisen suunnittelua sekä jatkuvaa kehittämistä. Sen taustalla on palvelumuotoiluajattelu, jota sovelletaan koulutuksen palvelujen kehittämiseen. Tulevaisuuden työ -hankkeen edetessä havaitsimme, että oppimismuotoilua hyödynnetään laajasti, mutta konkreettiselle oppaalle on tarvetta. 

Oppimismuotoilun avulla voidaan tarkastella koulutusten suunnittelua uudella tavalla ja voimakkaammin oppijalähtöisesti. Sen avulla oppimisprosessin suunnittelussa pystytään vahvistamaan oppijan ääntä ja huomioimaan oppimisen tarpeet paremmin, kun noudatetaan oppimismuotoiluperiaatteita. Tärkeänä seikkana on myös, että työelämä saadaan vahvasti mukaan koko suunnitteluprosessiin.  

Tämä työkirja pyrkii havainnollistamaan oppimismuotoiluprosessia siten, että opettaja voi oppaan tukemana hyödyntää oppimismuotoilun periaatteita oman opetuksen suunnittelussa. Oppaan avulla haluamme jakaa Tulevaisuuden työ (ESR) hankkeessa syntyneet kokemukset ja hyväksi halutut käytänteet.  

Tutustu työkirjaan ja hyödynnä sitä soveltuvin osin:
Oppimismuotoilutyökirja (pdf)

Edellinen:
Osa 3: Oppimisen työkalut ja sisällöntuotanto